Hyppää sisältöön

Syysvaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon

Syksy on epäilemättä ihaninta aikaa suunnata pohjoiseen vaellusretkelle. Lappi on täynnä upeita luontokohteita, joista esittelyssä tällä kertaa on Urho Kekkosen kansallispuisto.

Syksy etenee pohjoisessa nopeasti. Maisemat, sää ja ruska ovat aivan eri vaiheessa riippuen siitä lähteekö liikenteeseen syys- tai lokakuussa. Monelle varmasti tuleekin yllätyksenä esimerkiksi se, miten lyhyen aikaa ruska todellisuudessa kestää. Milloin siis kannattaa lähteä ja mitä syksyiseltä kansallispuistolta on odotettavissa?

Kansallispuistojen helmi

Urho Kekkosen Kansallispuisto, eli tuttavallisemmin Kekkospuisto tai UKK, on Suomen toiseksi suurin ja kenelle tahansa retkeilyn ystävälle uskomaton kokemus. Jos muutaman tunnin bussimatka Rovaniemeltä ei kuulosta kovin pahalta, on se Lapin kohteeksi myös julkisilla kulkuneuvoilla erittäin hyvin saavutettavissa. Vannoutuneena yöjunafanina suosin matkustamista rautateitse. Jatkoyhteydet bussilla on myös tullut todettua sujuviksi ja saumattomiksi. Bussien aikataulut ovat nimittäin täydellisesti synkassa junan saapumisajankohdan kanssa noin puolen tunnin vaihtoajoilla. Vaellusreittien aloituspäähän pääsee suoraan bussin ovelta.

Paasjoen tulipaikka puiston erämaaosassa.

Kaikille ulkoilun ystäville jotakin

Hyvien kulkuyhteyksien lisäksi UKK:sta erinomaisen retkeilykohteen tekee sen upea luonto, monipuolisuus ja palvelut. Vaellusreittejä löytyy hyvinkin eri mittaisia, aina muutamien kilometrien viitoitetuista luontopoluista viikon tai parinkin kestäviin erämaavaelluksiin, joille pituutta voi kertyä helposti 100—200 km. (Tutustu alueeseen kartalla.) Avotunturien, erämaajokien ja koskemattomien metsämaisemien ystäville löytyy kaikille jotain. UKK on alueena valtava ja kerta toisensa jälkeen sieltä löytyy jotain uutta. Jokaiselle siis löytyy kirjaimellisesti jotain, oli sitten aloittelija tai kokeneempi patikoija.

Allekirjoittaneelle Kekkospuisto alkaa jo olemaan vanha tuttu. Tänäkin syksynä piti tottakai päästä vaeltamaan, ja suunnitelmiin kuului neljän päivän reissu Saariselältä Luirojärven ja Sokostin suuntaan. Jokainen UKK-vaellukseni on ajoittunut hieman eri ajankohtaan. Tänä vuonna olin verraten myöhäisessä vaiheessa syksyä liikenteessä, joten sain hyvän käsityksen siitä, miten olosuhteet konkreettisesti eroavat toisistaan syksyn edetessä.

Huone miljoonan tähden hotellissa.

Alkusyksystä ehtii vielä nauttimaan kesän rippeistä

Oi, miksi ei aina voi olla elokuu? Loppukesästä ja alkusyksystä on mahtavaa lähteä vaeltamaan. Vaikka hyttysverkko ehkä kannattaa vielä pakata varmuudeksi mukaan, eivät itikat ole enää lähimainkaan samanlainen riesa kuin kesän räkkäaikana. Noin muuten saa kyllä vielä nauttia kesäisistä olosuhteista. Hyvällä kesämakuupussilla tai ainakin kolmen vuodenajan pussilla pärjää hyvin telttaöinä. Ruskasta ei välttämättä pääse vielä nauttimaan, eli maisemat saattavat olla kesäisen kukkeita ja kauniita. Päivät ovat pitkiä ja valoisia. Eteensä näkee hyvin vielä iltamyöhään ja valonsäteet pilkottavat teltan ovesta jo aamuvarhain.

Tässä mitään vesistönylityskenkiä tarvita — töppöset jalassa könkääseen vaan!
Kuivaushommathan toki tässä oli väistämättä edessä.

Ruskan aika

Ruskan sanotaan alkavan Lapissa syyskuun 10. päivä kello kymmenen aamulla. Montaa viikkoa ruska ei välttämättä kestä, joten jos syksyn väriloisto kiinnostaa, kannattaa syysvaellus ajoittaa huolella suunnilleen syyskuun alkupuoliskolle. Syyskuussa lämpötilat ovat vielä usein suotuisat. Yöpakkasten riski on olemassa, mutta vielä ei kovin suurella todennäköisyydellä vaellus pääse muuttumaan arktiseksi selviytymisretkeksi. Päivätkin ovat vielä mukavan pitkiä. Vaikka UKK iso kansallispuisto onkin, autiotuvilla, telttapaikoilla ja poluilla sesongin vilkkaus näkyy. Tuvilla ei juttuseurasta tule pulaa ja poluillakin varmasti tulee kulkijoita vastaan tavallista enemmän.

(Juttuvinkki: meteorologi Markus Mäntykannaksen artikkelissa lisää kiinnostavia ruskafaktoja.)

Näitä kauniita erämaajokia upeine koskineen on UKK pullollaan.

Aurinkoinen päivä vaelluspolulla syyskuun lopulla.

Loppusyksy koettelee vaeltajan taitoja

Vieläkö Lapissa on nähtävää ruskan jälkeenkin? Tänä vuonna syyslomani ajoittui lokakuun alkuun, joka alkaa jo olemaan ruskan ystäville riskirajoilla ajankohtansa puolesta. Syysvaellukselle oli joka tapauksessa pakko päästä, joten kiinnostuksella odotin millaisena Lappi näyttäytyisi vilkkaimman sesongin missanneelle vaeltajalle. Vieläkö ehtisin nähdä ruskan rippeet vai syysmyrskytkö siellä odottelisivat?

Syksyinen Kekkospuisto oli kuin olikin ehtinyt jo muuttua lyhyessä ajassa yllättävän karuksi ja synkäksi. Tuulet olivat jo puhaltaneet koivut paljaiksi ja maisemat kieltämättä erosivat jokseenkin siitä kuvankauniista väriloistosta mitä Instagramissa olin ihastellut vielä muutama viikko aikaisemmin. Olinkohan edes oikeassa kansallispuistossa? Tutut maisemat olivat saaneet karun uuden ilmeen syksyn pimeydessä. Vaellussesonki kyllä tosin näytti venyneen. Vaikka puisto olikin jo selvästi hiljentynyt, poluilla ja tuvilla tuli yllättävän paljon muita kulkijoita vastaan ja huhupuheet kertoivat, että myöhäissyksykin on saavuttanut vakaampaa jalansijaa vaeltajien keskuudessa.

Päivän lyhyys tuntui myös hurjemmalta mitä olin ajatellut. Viimeistään kuuden aikoihin illalla oli syytä olla joko kolkuttelemassa autiotuvan ovia tai kaivamassa telttakiiloja rinkasta. Auringon laskettua illat olivat pitkiä ja pimeitä.

Kyllä se patikointi tähänkin vuodenaikaan onnistui, mutta alkoi ehdottomasti jo vaatimaan kulkijalta enemmän. Muutaman asteen lämpötilat, vesisade ja kova tuuli ovat nimittäin hypotermiariskin takia vaarallinen yhdistelmä. Pikku pakkasiin ja ensilumiin tulee myös varautua. Sääennusteita on syytä tarkkailla huolella ja reitit suunnitella mahdollimman hyvin.

Lokakuun alku. Ruskasta on jäljellä enää muutamia yksinäisiä lehtiä koivujen oksilla.

Reittien tutkiskelua kartasta evästauolla.

Talvi saapuu

Lokakuun lopussa, ensilumien aikaan, saattaa vielä viikon parin ajan päästä patikoimaan vaelluskengillä, mutta varsinainen vaellussesonki väistämättä alkaa päättymään. Talvi kolkuttelee jo ovella. Lumikengät tai sukset on syytä kaivaa näihin aikoihin kaapista.

Lokakuun lopulla maisemat verhoutuvat lumihuntuun ja ilmassa alkavat pikku pakkaset tuntumaan.

Kohti uusia vaelluksia

Vaikka Lapin vaellukset usein assosioituvat ruskaan, ei Lappi katoa mihinkään ruskasesongin jälkeenkään. Kunhan muistaa, että erämaa on erämaa ja suunnittelee omille taidoilleen ja kokemustasolleen sopivan vaelluksen, sekä varustautuu fiksusti, Lapin upea luonto toivottaa tervetulleeksi ruskan jälkeenkin.

Urho Kekkosen Kansallispuisto on huikea paikka ja ainakin tämä vaeltaja kaipaa sinne aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka kotiin onkin kiva aina palata, uuden reissun suunnittelu alkaa heti pyöriä mielessä. Ensi syksynä taas uudestaan!

Lisää reissukuvia ➡️ instagram.com/arrow.from.the.sun


Nyt voit ostaa yöjunamatkoja elokuulle 2022 asti, oma hytti alkaen 49 €, suihkulliset hytit alkaen 69 €.

Yö- ja autojunat vievät sinut Lappiin

Katso jatkoyhteydet Lapin kohteisiin

Lähde nauttimaan Lapin lumosta

Meno
Paluu
Matkustajat, lisäpalvelut ja esteettömyys

Lisää luettavaa