Haaveiletko rus­ka­ret­kestä? Meteorologi Markus Mäntykannas kertoo vinkkinsä

Syksy on suurten muutosten aikaa luonnossa. Auringonsäteilyn määrä vähenee ja lämpötila laskee pohjoisella pallonpuoliskolla. Syyspäiväntasauksen jälkeen yö on päivää pidempi puolen vuoden ajan.

Valon väheneminen ja kylmenevät yöt laukaisevat luonnossa prosessin, jonka myötä kasvit ja puut valmistautuvat tulevaa talvea varten. Ruska saa alkunsa, kun lehtipuut lopettavat yhteyttämisen ja tämän seurauksena niiden lehtivihreä hajoaa ja vetäytyy puiden syvempiin kerroksiin. Lehtivihreän alla olevat värisävyt, kuten punainen, oranssi ja keltainen, pääsevät lehtivihreän hajoamisen myötä esiin.

Tiesitkö, että ruskan eri värit ovat itse asiassa lehtien todellisia värejä ja kesän vihreä on vain lehden “peiteväri”? Ruska piileskelee lehtivihreän alla jo kesäisin ja se odottaa kuoriutumistaan, kunnes valon määrä vähenee ja lämpötila laskee.

Mikä vaikuttaa ruskan voimakkuuteen?

Voimme Suomessa olla ylpeitä neljästä eri vuodenajasta ja komeasta syysruskastamme, sillä ne eivät ole itsestäänselvyys muualla maapallolla. Ruska on korkeiden leveysasteiden erityispiirre: ei tarvitse mennä Välimerta pidemmälle, niin ruskaa ei välttämättä enää havaita.

Mikä sitten ratkaisee sen, kuinka hienona ruska milloinkin koetaan tai koetaanko sitä ylipäänsä?

Meillä Suomessa syksyn väriloiston syvyys ja voimakkuus riippuvat edeltävän kesän säästä. Lämpimien kesien jälkeen kasvien ja puiden lehtiin on varastoitunut paljon sokeria, minkä seurauksena ruskasta voi tulla hyvin värikäs.

Jos kesä puolestaan on ollut kovin kuiva, tuppaavat kasvit kellastumaan etuajassa. Hyvin sateisen kesän seurauksena ruskan väriloisto voi jäädä himmeämmäksi ja ruskakausi kestää keskimäärin lyhyemmän aikaa.

Ruskaa esiintyy pääosin keskileveysasteilla ja korkeilla leveysasteilla siellä, missä lehtipuut menestyvät. Jo eteläisessä Euroopassa Välimerellä kasvillisuus on paikoin niin niukkaa, ettei ruskaa esiinny. Toisaalta subtropiikissa ja tropiikissa esiintyy myös merkittävä määrä ikivihreitä puulajeja, jotka eivät tiputa lehtiään talveksi.

Ruska huipentuu Pohjois-Lapissa syyskuun alussa

Ruska on vienyt sydämeni, ja niinpä olenkin jo useampana vuotena suunnannut yöjunalla ruskareissulle Pohjois-Lappiin syyskuun alussa. Auto on kulkenut kätevästi mukana autojunassa, ja junaratamme pohjoisimmalta pysäkiltä Kolarista on muutaman tunnin ajomatka Enontekiön tuntureille, missä ruskaa voi ihastella jo syyskuun alkupuolella.

Syksyn väriloisto alkaa siis Pohjois-Lapista käsin. Siellä ensimmäiset yöpakkaset puraisevat ruskakauden käyntiin jo elo−syyskuun vaihteessa. Ruska tulee Lappiin kahdessa eri erässä: ensin koetaan maaruska ja noin viiden päivän viiveellä alkaa myös lehtiruska. Esimerkiksi Utsjoen, Ivalon ja Kilpisjärven suunnalla paras ruskaviikko on yleensä ollut syyskuun toinen viikko.

Lapin väriloistolle on ominaista, että ruska alkaa ja päättyy nopeasti.

Ruskaa kestää kutakuinkin kahden viikon ajan, jonka päätteeksi yksittäinen voimakas syysmyräkkä voi tiputtaa tunturikoivujen lehdet yhden yön aikana. Ruskatilannetta voi seurata reaaliajassa esimerkiksi Fintrafficin kelikameroista., Avataan uudessa välilehdessä

Ruska-aika liikkuu 250 kilometriä viikossa

Ruskaraja etenee kohti etelää keskimäärin 250 kilometriä viikossa. Rovaniemen ja Kemijärven suunnalla ruskahuippu ajoittuu yleensä syyskuun kolmannelle viikolle ja Oulun korkeudella syyskuun viimeisiin päiviin. Suuret ja lämpimät vesistöt jarruttavat ruskan etenemistä, joten paikallisia eroja ruskan intensiteetissä on erityisesti suurien järvien ja merialueiden lähettyvillä.

Keskisen Suomen, kuten Jyväskylän ja Vaasan, ruska saavuttaa syyskuun loppupuolella ja siellä ruskahuippu ajoittuu lokakuun alkupäiviin.

Etelä-Suomessa luonto puhkeaa väreihin vasta lokakuun alkupuolella. Eteläisen Suomen ruskassa on kuitenkin yksi erityispiirre, joka tekee ruskakaudesta muuta maata pidemmän: lehtipuulajeja on useita ja niiden sisäiset kellot tikittävät eri tahtiin. Tämän vuoksi erityisesti etelä- ja lounaisrannikolla ruskakausi voi kestää jopa kuukauden ajan. Lämmin Itämeri pitkittää ruskan kestoa esimerkiksi Hangon ja Turun Ruissalon suunnalla, ja siellä syksyn väreihin ehtii vielä hyvin sukeltaa myöhäisillä syyslomaviikoillakin lokakuussa.

• Syyskuun ensimmäisellä ja toisella viikolla ruska on hienoimmillaan Pohjois-Lapissa.
  
• Syyskuun kolmannella ja neljännellä viikolla ruska saavuttaa huippunsa Etelä-Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella.
  
• Keskisessä Suomessa ruska huipentuu lokakuun alkupäivinä.
  
• Etelä-Suomessa ruskahuippu on lokakuun toisella viikolla.
  
• Etelä- ja lounaisrannikolla ruskakausi voi venyä lokakuun loppuun saakka.
  

Koe Etelä-Suomen ainutlaatuinen ruska

Vaikka Lapin luonto ja ruska ovatkin vieneet allekirjoittaneen sydämen mennessään ja pohjoiseen halajaa joka ikinen syksy, eivät aikataulut aina anna periksi. Aina ei tarvitsekaan mennä merta edemmäs kalaan.

Korona-aikana kotimaan matkailu on saavuttanut suuren suosion ja uskonkin, että tulevaisuudessa haluamme yhä useammin matkustaa hitaammin, lähemmäs ja vastuullisemmin. Kotimaan matkailu on tullut jäädäkseen ja onni onkin asua maassa, jossa kulkuyhteydet ovat kattavat ja toimivat.

Jos ruskamatkalle mielii vaihteeksi eteläiseen Suomeen, voin lämpimästi suositella muutamia värikkäitä kohteita. Uudenmaan länsiosa ja Varsinais-Suomi ovat Manner-Suomen lämpimintä ja sateisinta aluetta, mikä heijastuu alueen luontoon ja puulajeihin. Lounaisessa Suomessa menestyvät lukuisat Baltiasta ja Keski-Euroopasta tutut puulajit, kuten vaahtera, tammi ja saarni.

Karjaan, Tammisaaren ja Hangon ympäristöstä löytyy suomalaisittain harvinaisia lehtoja, jotka paljastavat kuusi- ja mäntypuuvoittoisesta Suomesta täysin uuden puolen. Etelärannikolla ja lounaisessa Suomessa ruska kestää verrattain pitkään – väriloistoon ehtii sukeltaa koko lokakuun ajan.

Mitä jos kokeilisit tänä syksynä jotain seuraavista?

• Ruskakävely ja iltapäiväkahvit Karjaan värikkäissä lehdoissa
  
• Ruskaretki Suomen mantereen eteläisimpään pisteeseen Hangon Tulliniemeen
  

• Baltialaishenkinen lehtimetsä Tammisaaren Ramsholmenissa

  

Vinkkejä ruskaretkelle rannikolle ja Lappiin – ilo irti myös sadesäällä

Ruskareissu sujuu parhaiten silloin, kun mukana on sopivasti seikkailumieltä ja säähän sopiva varustus. Mielestäni ruskaa voi fiilistellä ja valokuvata myös sadesäällä – silloin luonto tuoksuu erilaiselta ja luontopoluilla on väljempää. Myös aamu- ja iltavalon tarjoamat mahdollisuudet kannattaa hyödyntää esimerkiksi valokuvauksessa.

Sade on osa jokaista vuodenaikaamme ja olenkin meteorologina kannustanut luonnossaliikkujia sadetutkan aktiiviseen hyödyntämiseen. Sadetutka, Avataan uudessa välilehdessä on reaaliaikainen työkalu seurata sadealueiden ja sadekuurojen liikkeitä.

Jos ruskaretkelle mielii rannikolla tai saaristossa, kannattaa pitää mielessä seuraavat tekijät:

• Lämmin Itämeri voi voimistaa sadealueita.
  
• Meri voi syksyisin synnyttää rantakaistaleelle yksittäisiä sadekuuroja, joiden tarkkaa ajoitusta ja sijaintia on hankala ennustaa.
  
• Tuuli on merellä ja sen läheisyydessä puuskaisinta matalapaineen jälkipuolella, kun tuulee kylmästi pohjoisesta.
  
• Rantakaistaleella ilmankosteus on usein sisämaata korkeampi, mikä kannattaa huomioida pukeutumisessa.
  

Lapissa puolestaan kannattaa huomioida seuraavat tekijät:

• Tuuli on tunturin laella lähes aina laaksoalueita voimakkaampaa ja lämpötila on matalampi.
  
• Sadepäivinä korkeimmat tunturit, kuten esimerkiksi Saana, ovat usein pilvien peitossa.
  
• Pilviä voi syntyä tuntureille myös silloin, kun kostea ilmavirtaus törmää niihin.
  
• Laaksoalueet kylmenevät iltaisin nopeasti selkeässä ja heikkotuulisessa säässä säteilyjäähtymisen seurauksena. Muista ottaa ruskaretkelle lämmintä vaatetta.
  

Sääennusteiden ja sadetutkan yhteiskäytöllä pääsee jo pitkälle ja niiden avulla voi turvallisin mielin suunnitella ruskaretkeä. Nautitaan täysin siemauksin ainutlaatuisesta ja värikkäästä vuodenajastamme – satoi tai paistoi!

Tutustu yöjuniin – pääset ihailemaan Lapin ruskaa omassa hytissä

Ekaa kertaa yöjunassa Lapissa, miten seikkailu sujui?

Syysvaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon

Luontoon junalla

Kuvat: Markus Mäntykannas