Ve­tu­rin­kul­jet­ta­jan työ

Veturinkuljettajan valtakunta on todellinen maisemakonttori. Junan ohjaamosta voi ihailla kilometrikaupalla Suomen luontoa, sen vaihtuvia vuodenaikoja ja vuorokaudenaikoja.

– Saman työvuoron aikana voi päästä näkemään sekä auringonnousun että -laskun, kertoo veturinkuljettaja Sofia.

VR:n veturinkuljettajat ajavat sekä matkustaja- että tavarajunia yö- ja päivävuoroissa. Suomen raiteilla kulkee arkipäivisin yli 1000 matkustajajunavuoroa ja noin 300 tavarajunaa. Veturinkuljettajat vievät matkustajat ja rahdin turvallisesti perille niin talvipakkasilla kuin kesäkuumalla.

Konduktööristä junan kuljettajaksi

Sofia on työskennellyt veturinkuljettajana pian kaksi vuotta. Rautatiet olivat hänelle tuttuja kuitenkin jo entuudestaan, sillä hän aloitti VR:llä vuonna 2011, ensin junamyyjänä ja sitten konduktöörinä.

– Tulin VR:lle alun perin aika lailla pystymetsästä. En ollut ikinä käynyt edes junan ravintolavaunussa, Sofia nauraa.

Kiehtova maailma tempaisi kuitenkin välittömästi mukaansa. Suuri osa työstä tapahtuu matkustamon kulisseissa, jonne tavallinen junamatkustaja ei näe.

– Esimerkiksi tavarajunien maailma on tavallisille junamatkustajille tuntematon. Tavarajunien ajotyyli on aivan erilainen kuin matkustajajunien. Matkustajajunissa kyydin tasaisuus on avainasemassa, tavarajunissa taas mennään ronskimmin, Sofia kertoo.

Sofia viihtyi konnarina lähes seitsemän vuotta, kunnes päätti hakea kuljettajakoulutukseen.

– Olen aina tykännyt ajamisesta, olen luonteeltani rauhallinen ja pidän itsenäisestä työstä. Kaipasin vaihtelua ja konduktöörinä olin päässyt seuraamaan alaa vierestä. Lopulta tuntui siltä, että oli oikea aika hakea kuljettajakoulutukseen.

Itsenäinen ja vastuullinen työ

Sofian mukaan konduktöörin työssä haastavinta on ihmisten kohtaaminen. Työ on asiakaspalvelua, jossa vastaan tulee koko ihmisten kirjo. Toisin on veturinkuljettajalla, jonka tulee viihtyä pitkissä työvuoroissa itsekseen. Esimerkiksi tavarajunaa ajaessaan Sofia ei välttämättä tapaa muita ihmisiä koko työvuoronsa aikana.

– Olen luonteeltani introvertti ja viihdyn omissa oloissani. Tykkään siitä, ettei kukaan ole hengittämässä niskaan, vaan saan tehdä itsenäistä työtä. Matkan aikana kuuntelen podcasteja ja äänikirjoja, kunhan ne eivät haittaa ajamista, hän kertoo.

Veturinkuljettajalta vaaditaan myös hyviä hermoja, sillä yllättävissä ja vaikeissakin tilanteissa pitää osata toimia ja pysyä rauhallisena. Pienet vastoinkäymiset, kuten erilaiset tekniset viat tai mäkeen hyytymiset hoituvat rautaisella ammattitaidolla. Pahinta on, kun joku jää junan alle. Vaikka junassa olisi täysi jarrutusvoima, se ei pysähdy heti. Lähes jokainen veturin kuljettaja joutuu uransa aikana kohtaamaan tilanteen, jossa ihminen jää junan alle.

– Kohdalleni on sattunut yksi läheltä piti -tilanne ja yksi varsinainen allejäänti. Olen selvinnyt niistä juttelemalla työkavereiden kanssa ja käymällä tapahtunutta läpi.

Turvallisuus on työn kulmakivi

Veturinkuljettajan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä. Sofian mukaan ammatin haasteita ovatkin työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.

– Harrastukseni ovat sosiaalisia. Käyn esimerkiksi lavatansseissa ja salsabileissä, joita on paljon iltaisin ja viikonloppuisin. Toisaalta vuorotyön vastapainona ovat pidemmät vapaat, Sofia kertoo.

Omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Työajat ovat epäsäännöllisiä ja pitkiä, vuoro voi kestää koko vuorokauden. Väsyneenä ei kuitenkaan voi mennä töihin, sillä se on turvallisuusriski.

Turvallisuus on nimittäin työn kulmakivi, josta ei voi tinkiä. Veturinkuljettaja ei esimerkiksi saa poistua ohjaamosta ajon aikana, vaikka mikä olisi. Yhtäjaksoisesti saa ajaa pisimmillään 3,5 tuntia, jonka jälkeen on pidettävä vähintään 12 minuutin mittainen tauko.

– Junassa on niin sanottu kuolleen miehen kytkin, jota kuljettajan täytyy kuittailla, eli painaa pohjaan aika-ajoin. Siskoni mies kysyi minulta kerran, laitanko kytkimen päälle tiiliskiven, kun käyn vessassa. Ikään kun voisin ylipäätään lähteä vessaan kesken ajon tai vessaa edes olisi tavarajunissa tarjolla, Sofia nauraa.

Veturinkuljettajan työ perustuu tarkkojen sääntöjen säntilliseen noudattamiseen. Siksi ammatinvalinta ei ole ollut Sofialle aivan ilmeinen.

– Olen aika luova tyyppi. Toisaalta on kauhean kivaa, että minulla on työ, josta saan elannon ja vapaa-ajalla voin toteuttaa itseäni niin kuin tahdon.

Kiinnostaako työ veturinkuljettajana?

Veturinkuljettajaksi voi opiskella Kouvolan Rautatie- ja Aikuiskoulutuskeskuksessa. Koulutus kestää noin yhdeksän kuukautta. Aluksi suoritetaan kolmen kuukauden teoriajakso Kouvolassa. Loput viisi kuukautta opiskellaan tulevalla sijoituspaikkakunnalla. Opiskelu on intensiivistä ja vaatii hyvää motivaatiota ja sitoutumista.

Lue lisää veturinkuljettajan työstä VR Groupin sivuilta, Avataan uudessa välilehdessä