Raiteilla 20-luvulta 20-luvulle

– Juna on minun juttuni, koska sillä matkustaminen on kaikista mukavinta. Suosittelen junamatkustusta kaikille, myös ikäihmisille.

Rautatiet ovat Airalle lähellä sydäntä paitsi perheen rautatieläisyyden myös lukuisten tehtyjen junamatkojen vuoksi.

– Koko sukuni oli Viipurista kotoisin ja pappani oli konduktööri Viipuri–Pietari-radalla. Mummo sai leskeksi jäätyään Viipurin rautatieaseman puhelinkeskuksen hoitajan paikan. Kaikki isäni veljet olivat kesälomat töissä Viipurin varikolla, ja vanhin veli oli höyryveturin kuljettaja, Aira kertoo.

– Olen myös matkustanut junalla paljon, erityisesti kun Huvin vuoksi -ohjelmaa nauhoitettiin Tampereella. Silloin kuljin Helsingin ja Tampereen väliä usein, Aira kertoo.

Aira syntyi Hyrsylän mutkan Ignoilan kylässä 27.2.1927. Identiteettinsä tiennäyttäjiksi Aira mieltää Hyrsylän mutkan 200-vuotta vanhan kulttuurin sekä Viipurin kansainvälisyyden.

Nykyaikana junassa

Nykyisin junamatkustus on nopeampaa kuin ennen ja palveluita on enemmän.

– Rautatiet ovat kulkeneet ajan hermoilla. Junien palvelut ovat parempia ja junamatkustus on todella mukavaa nyt. Ravintolapalvelut ovat junassa todella hyvät ja olen useasti syönyt junassa. Istuimet ovat mukavammat, niistä vanhoista puuistuimista tuli peppu kipeäksi, vaikka vanhat puupenkit olivatkin kauniit, Aira nauraa.

Airan lapsenlapsi varaa usein hänen junamatkansa. Viimeisen matkavarauksensa Aira kuitenkin teki itse puhelimitse ryhmämyynnin kautta.

– No piti tehdä niin, koska hän oli matkoilla, Aira nauraa.

Aira nauttii junamatkustuksen mukavuudesta ja matkustaakin usein Ekstra-luokassa. Ryhmämatkalleen hän valitsi ravintolavaunun yläkerran yhdessäolon mahdollistamiseksi, sillä Ekstra-luokka on hiljainen tila.

– Ekstrassa on upeaa matkustaa! Sieltä ei kuljeta läpi, ja siellä saa omaa rauhaa sekä hiljaisuutta. On myös mahtavaa, että löytyy pistokkeita ja puhelinkopit.

Junamatkustuksessa Airan mielestä parasta on sujuvuus.

– Pääsee istumaan nenä menosuuntaan ja matka taittuu nopeasti. Junassa minulla on kulkuneuvoista kaikista paras olla, koska juna kulkee tasaisesti. Jos vaan junalla pääsee nopeasti ja helposti, niin ehdottomasti menen junalla. Junalla on kätevä mennä, kun pääsee suoraan keskustasta keskustaan. Valitsen esitykseni nykyisin junareittien mukaan, Aira nauraa.

Erilaisia hetkiä rautateillä

Aira on kokenut monenlaisia hetkiä rautateillä elämänsä aikana lapsuusaikojen iloista sota-ajan evakuointeihin ja nykyajan työmatkoihin. VR on kuljettanut häntä eri tilanteissa ja hänellä on rautateiltä monenlaisia muistoja konduktöörien komeista univormuista 40–50-lukujen tanssi-iltoihin, joihin matkustettiin resiinalla.

– Esiinnyin tapahtumassa Kauhavalla 80-luvulla ja järjestäjien toimesta esiintyminen viivästyi. On jäänyt mieleen, kun paluujuna jäi minua odottamaan, jotta pääsisin kyytiin.

Usein junalla matkustanut Aira kertoo hypänneensä väärään junaan elämänsä aikana vain kerran.

– Olin menossa Tampereelle ja hyppäsin väärään junaan. Ravintolavaunussa minulta kysyttiin, että mihin olen menossa. Vastatessani he sanoivat, ettei tämä juna mene Tampereelle. Konduktööri otti yhteyttä junaan, missä minun olisi pitänyt olla. Tässä junassa oli tuttu, johon olin törmännyt asemalaiturilla aiemmin, mutta lähdimme vielä eri suuntiin hoitamaan asioita. Tuttuni oli käynyt koko junan läpi etsimässä minua tuloksetta. Konduktöörit ja kaikki junassa olleet tiesivät, että minä puutuin. Kun saavuin väärässä junassa Riihimäelle, oli Tampereen juna minua siellä odottamassa. Tuttuni jo odotti minua laiturilla ja huusi tullessani laiturille, että hei Aira!

Airan muistoja rautateiltä sota-ajalta ja lapsuudesta

Aira matkusti lapsuudessaan paljon junalla mennessään Viipuriin mummolaan.

– Junamatkoilla söimme aina eväät ensimmäisenä. Hyrsylän mutkan kärjestä oli matkaa rautatieasemalle 60 km, joten nälkä oli kova jo junaan päästessä. Muistan sylkykupit junissa, jotta ei syljettäisi lattialle, Aira muistelee.

– Viipurin asemalla kirmattiin aina ensimmäisenä mummon työhuoneeseen, ja juna-asemakin tuntui mummolalta. Viipuri oli hieno kansainvälinen kaupunki, siellä oli kauniita vaatteita, ja siellä kaikilla oli vaikka mitä. Naiset kävelivät korkeilla koroilla ja kuulen vieläkin, miten korot kopisevat Viipurin rautatieaseman kivilattiaa vasten, Aira kertoo.

Sodan syttyessä Airan perhe pakeni Hyrsylän mutkasta viimeisten joukossa. Muut siviilit oli evakuoitu jo aiemmin. Aira oli sattumalta hakemassa puita rintamamiehen ajaessa hevosella talon ohi, jolloin tämä kertoi viimeisen junan olevan lähdössä ja vihollisen olevan 2 km päässä.

– Otimme mukaan mitä jaksoimme kantaa. Viimeinen juna oli seissyt asemalla 2 tuntia tekemässä lähtöä ja seisoi paikallaan vielä seuraavat 6 tuntia. Junaan oli evakuoitu mm. sairaala ja junassa oli haavoittuneita. Juna ei päässyt lähtemään, koska venäläiset pommittivat junia ja risteysasemia. Verhot oli vedetty ikkunan eteen ja sanottiin, ettei saa katsoa ulos. Katsoin kuitenkin uteliaana ikkunasta. Sotilaat vetäytyessään sytyttivät taloja tuleen ja tämä värjäsi taivaan tulimereksi, se oli hirveä näky. Ajattelin, että siellä ne minun nuket roihuavat, Aira muistelee.

Juna täyttyi 10 km päässä olevalla Paperon asemalla, josta Kotajärven kyläläiset nousivat junaan. Junamatka jatkui kohti Eilisenvaaraa, jonne koottiin evakot, josta he nousivat eri juniin määränpään mukaan.

– Äitini tuumasi, ettemme jää asemalle ison ihmismassan joukkoon, se on liian vaarallista. Jatkoimme junalla Viipuriin päin. Jäimme mummon luo Karisalmelle 10 km päähän Viipurista. Olimme yötä siellä ja lähdimme seuraavana aamuna klo 11 aamujunalla pois.

– Jäi mieleen, kun menimme junaan, ja mummo jäi rautatieasemalle ja juoksi vielä junan perässä vilkuttaen. Minä olin junan rappusilla ja kurkotin ja vilkutin mummolle. Silloin ei laitettu ovia kiinni, silloin pystyi roikkumaan vaikka kaiteessa, Aira nauraa.

– Silloin juna lähti liikkeelle hitaasti näin: Höllä Heikin housut puttoo housut puttoo housut puttoo, höllää heikin housut puttoo housut puttoo housut puttoo, ei puttookkaa ei puttookkaa ei puttookkaa ei puttookkaa ei puttookkaa! Tämä oli höyryveturin ääni.

Airan matka äitinsä ja sisarustensa kanssa jatkui junalla kohti Joensuuta. Mulon pysäkki oli välietappi, jossa he viipyivät junassa tapaamansa sotilaan perheen luona muutaman päivän. Asemat olivat Airan mukaan ennen vain pysäkkejä ja joskus merkitty vain maitotonkilla.

Aira päätyi äitinsä ja sisarustensa kanssa mutkien kautta Suonenjoelle, sillä sinne oli evakuoitu Suojärveläisiä sekä Hyrsylän mutkan että Suvilahden alueilta, ja kenttäpostin kulkemisen kannalta oli tärkeää olla asianmukaisessa paikassa. Aira muistelee nykyisin mansikkamaalauksilla koristeltua Suonenjoen aseman edustaa sodan aikana:

– Aseman piha oli sodan aikana täynnä puisia arkkuja, koska kaatuneet kuljetettiin puuarkuissa junalla omaisten luo. Muistan tuon näyn, kun mekin kävimme toista viikkoa odottamassa isän arkkua, kunnes hän saapuikin yllättäen lomalle. Kylmät väreet menevät vieläkin pitkin kroppaa, kun katson tänä päivänä otettua kuvaa asemalta. Asemarakennus on niin tuttu näky ja nyt siinä maassa ovat nuo mansikat. Tuo muisto asemasta ja nykyinen kuva siitä symboloivat niin hyvin sotaa ja rauhaa, Aira miettii.

– Jatkosodan aikana isän kaaduttua menimme junalla Viipurista Helsinkiin, koska sinne evakuoitiin Viipurilaisten sukulaiset. Helsingin asema, Avataan uudessa välilehdessä muistutti minulle Viipurin asemaa ja päätin, että tämä on minun Viipurini enkä täältä lähde pois, Aira kertoo päättäväisenä.

Seniorina raiteille tänä päivänä

Aira rohkaisee kaikkia senioreita matkustamaan junalla.

– Junamatkustus on niin sujuvaa ja helppoa sekä lisäksi edullista eläkeläisenä! Se on niin hyvä, että on eläkeläisille erihintainen lippu, koska heillä on aikaa matkustaa. Tämä on hoidettu teillä hyvin, Aira iloitsee.

– Enää ei junasta kuulu lähtiessä ääntä "höllä heikin housut puttoo". Juna on kuitenkin mulle ehdoton juttu ja valitsen sen aina kuin voin.

Aira on tietoinen junien esteettömyyspalveluista liikuntarajoitteiselle sekä avustuspalvelusta asemilla.

– Tietämykseni mukaan esteettömyys- ja avustuspalvelut ovat hyvät ja tästä syystä koen, että iäkkäällekin junamatkustus voi olla sujuvaa. Pääasia, että kaikki huolehtivat pääsevänsä lähtemään jos haluavat. Rautateillä vaikuttaa olevan tämä asia kunnossa, Aira tuumaa.

– Arvo Ylppö sanoi aina, että pitää keksiä vaikka tikusta asiaa, pitää lähteä, ei saa jäädä ja huomaattehan, hän eli yli 100-vuotiaaksi. Tätä minä toistan.

Junalippuja voi ostaa vr.fi:stä, VR Matkalla -sovelluksesta, VR:n palvelupisteestä, lippuautomaatista, R-kioskilta, tai soittamalla asiakaspalveluun. Voit ostaa lipun palveluvaunuun (Intercity-vuoroissa vaunu 4 ja Pendolinoissa vaunu 2), jossa on esteetön WC, sekä pyörätuoliramppi. Mikäli sinulla on pysyvä liikuntarajoite, voit tilata maksuttoman avustuspalvelun esteettömän matkustuksen palvelunumerostamme 0800 188 822.