Hyppää sisältöön

Matkalla vuoteen 2072

Olemme liikuttaneet asiakkaita jo 160 vuoden ajan. Pitkä historiamme on meille arvokas ja haluamme liikuttaa ihmisiä myös pitkälle tulevaisuuteen. Juhlavuotemme kunniaksi halusimme lähteä pohtimaan junamatkustamisen tulevaisuutta ja avata keskustelua liikkumisen ekosysteemistä vuonna 2072. Koostimme eri ikäisille ryhmille järjestettyjen työpajojen pohjalta futuriikin, jossa hahmotellaan, miltä matkustaminen voisi mahdollisesti tulevaisuudessa näyttää ja tuntua. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle tulevaisuuteen!

Hypätään heti alkajaisiksi vuoteen 2072 seuraamaan helsinkiläisen Vilin päivää. Tarinan jälkeen voit lukea lisää futuriikkimme syntyvaiheista ja työpajoissa matkan varrella heränneistä ajatuksista ja ideoista. Artikkelin lopusta löydät upean videon, jossa seikkaillaan ultranopean junan kyydissä vuonna 2072.

ZOANin hahmotelma Helsingin rautatieasemasta vuonna 2072. Ultranopean junan kyytiin leijuu autonomisia podeja.

Päivä Vilin elämässä vuonna 2072

Vili herää virtuaaliassistenttinsa Veran ääneen kotonaan Helsingissä. Älysängyn sensorit ovat mitanneet hänen elimistönsä ravintotason, jonka pohjalta Vera suosittelee Vilille sopivaa aamiaista. Aamutoimien jälkeen Vera ilmoittaa työnantajan yhteiskäyttöpodin saapuvan pian. On aika suunnata kohti päivän askareita, jotka vievät Vilin tänään Keski-Eurooppaan. Vilin työ pitää sisällään konsultaatiopalveluita, jota hän myy työnantajan alustan kautta. Autonominen eli itsestään ajava podi hakee Vilin kotiovelta ja leijuttaa hänet juna-asemalle, missä uudentyyppisellä magneettiteknologialla kulkeva juna jo odottaakin. Podi lastautuu junaan muiden podien vanavedessä ja sitten juna on lähtövalmis. Junan sensorit lukevat matkustusoikeuden ja matkatiedot suoraan Vilin silmästä, biometrisen tunnisteen kautta, kun virtuaaliassistentti antaa siihen luvan. Vajaan parin tunnin mittainen matka voi alkaa – nykyään pitkätkin siirtymät tapahtuvat sukkelasti, kun matkaa tehdään 1000 kilometrin tuntinopeudella.

Magneettitekonologiaa hyödyntävä juna on valmiina lähtöön ja matka 1000 kilometrin tuntinopeudella voi alkaa.

Virtaviivaisen junan ikkunat ovat ulkopuolelta kauttaaltaan aurinkopaneeleja, jotka tuottavat junalle jatkuvasti energiaa. Ikkunasta voi katsoa maisemaa, kun podi on paikallaan tai liikkuu hitaasti, mutta liikkeessä ollessaan ikkunapinnat toimivat näyttöinä. Näillä nopeuksilla liikkuessa ei ohikiitävistä maisemista ehtisi mitään nähdäkään. Viimeaikaisen teknologian kehityksen myötä paikasta toiseen matkustamisesta niin maiden ja kaupunkien sisällä kuin valtioiden välilläkin on tullut sujuvaa, mukavaa ja kestävästi toteutettua.

Podin sisällä matkustusmukavuus on huipussaan. Podissa sujuu niin rentoutuminen kuin työskentelykin, ja tunnelman voi muokata haluamakseen ikkunapintojen näyttöjen avulla.

Podin sisäpuolella ikkunapinnat ovat kokonaan näyttöruutua, jonka ansioista podiin saa luotua haluamansa tunnelman. Vili heijastaa näytöille työhön liittyvää aineistoa ja valmistautuu matkakohteessa odottavaan tapaamiseen. Virtuaaliassistentti kirjaa ylös Vilin havainnot ja ääneen puhutut ajatukset sekä auttaa ongelmanratkaisussa. Matkan loppupuolella Vili tilaa ravintolavaunussa lähituotantona kasvatetuista aineksista valmistettua vegaaniruokaa.

DALL-E -tekoälyn tuottama kuva hologrammiassistentista. Kuva on luotu käskyllä "A photo of a virtual hologram assistant talking with a female train passenger on a comfortable sofa in a pod with large screen windows in the background".

Kohteeseen saapuessaan Vili katsoo maisemaa podistaan – suurkaupungissa ihmiset liikkuvat podeilla ja useita satoja asiakkaita liikuttavilla gyroskooppisilla vetybusseilla. Virtuaaliassistentti Vera pitää Vilin ajan tasalla niin matkasuunnitelmista kuin aikataulustakin. Työtapaamisen jälkeen Vili osallistuu paikallisen kaupunkiviljely-yhteisön kautta vapaaehtoistyöhön, jolla kehitetään kaupunkikuvassa kasvavien hyötykasvien hyvinvointia. Palkaksi työstään hän saa illallisen, jonka aikana hän voi vaihtaa syvällisemmin ajatuksia kaupunkiviljelystä yhteisön jäsenten kanssa. Tiedon jakaminen yhteisen hyvän saavuttamiseksi on heistä kaikista hyvin tärkeää ja palkitsevaa.

Normaalisti Vilillä olisi illalla paritanssitreenit kotikaupungissaan, mutta tänään treenit hoidetaan virtuaalisesti etäyhteydellä. Vilin ystävä ja tanssipari Aune on paikalla hologrammimuodossa, ja molemmilla omilla tahoillaan käytössä olevien haptisten asujen avulla treeni sujuu loistavasti myös näin – aivan kuin tanssi. Aunen hologrammi sekä ympärille ohjelmoitu 1800-luvun tanssisalimaisema toistetaan virtuaali- ja laajennetun todellisuuden kautta ohjattuna suoraan Vilin silmiin.

DALL-E -tekoälyn näkemys volokopterista. Kuva on tuotettu käskyllä "A green drone with people inside and large windows flying over Finnish forests and lakes, feel-good photorealistic futuristic style digital art".

Tanssin pyörteiden jälkeen Vera tilaa Vilille kyydin takaisin juna-asemalle. Sinne hänet ja podin kuljettaa volokopteri eli autonomisesti lentävä ilmataksi. Nyt on aika vetäytyä rauhalliseen luontomeditaatiotunnelmaan viritettyyn podiin iltalevolle ja antaa junan kuljettaa takaisin kohti kotia. "Oma podi kullan kallis", Vili huokaisee ja rentoutuu.

Katso video podin matkasta tämän artikkelin lopusta.

Työpajoista taustaa tutkimukseen

Futuriikkia varten tehtiin tutkimusta ja järjestettiin työpajoja omalle henkilöstölle sekä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijoille yhdessä futuristi Elina Hiltusen kanssa. Yhteistyössä Lasten ja Nuorten Säätiön ja Tulevaisuuskoulun kanssa järjestettiin lisäksi kolme työpajaa eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Työpajoihin osallistui yli 130 henkilön joukko, jossa oli mukana aikuisia, opiskelijoita, ala- ja yläkoululaisia sekä päiväkoti-ikäisiä lapsia. Työpajojen kautta saimme muodostettua kuvan siitä, miltä junamatkustus ja liikkuminen voisi näyttää toivottavan tulevaisuuden näkökulmasta vuonna 2072. Selkeitä työpajoista nousseita ja toivottavan tulevaisuuden määrittäviä teemoja olivat ympäristöstä huolehtiminen ja kestävät valinnat.

Pomppulinna hypertyhjiössä

Lapset ja nuoret perehtyivät työpajoissaan tulevaisuusajattelun perusteisiin ja oppivat havainnoimaan tulevaisuuden positiivisia signaaleja. Tulevaisuuden matkustamista hahmoteltiin toteuttamalla muovailuvahasta oma kartonkinen junavaunu teemalla "Junamatka 2072".

Päiväkodissa syntyneissä vaunussa matkaa tehtiin leikkisästi. Pallomerivaunu, erilaiset eläimet ja satumetsän olennot matkustavat sulassa sovussa.

Lasten teoksissa ajatukset liikkuivat omassa ikääntymisessä ja siinä, mitkä asiat ovat edelleen tärkeitä: luonto, eläimet, hyvä ruoka sekä puhdas energia. Lasten teoksissa junamatkalla 2072 voi hoivata puutarhaa, hemmotella lemmikkiä VIP-vaunussa tai hyppiä 1000 km tunnissa kulkevassa pomppulinnassa. Välipalaksi voi napata vaikkapa roskamuovista uutettuja donitseja. Rauhallisempiin tunnelmiin saattoi päästä lukuvaunussa ja muistojen pariin oli mahdollista upota vaunussa, joka täyttyi kaikenlaisista vanhoista esineistä ja muistoista. Hypertyhjiössä leijuen kulkeva juna on myös 50 vuoden päästä ekologisin matkustusvaihtoehto.

Yläkoululaisten teoksissa junanvaunuihin syntyi suljettuja trooppisia ja arktisia mikroekosysteemejä jäävuorineen ja eliölajeineen, kaikille avoimia pallomeriä sekä hotelli- ja musiikkivaunuja.

Teknologia ja asiakaskokemus ytimessä

Korkeakouluopiskelijoiden työpajan teemana oli teknologia ja asiakaskokemus vuoden 2072 junamatkustuksessa. Työpajoissa pohdittiin mm. ajatuksen voimalla toimivaa aivokäyttöliittymää matkojen varaamiseen ja vanhempien ja yksin matkustavan lapsen väliseen kommunikointiin sekä reaaliaikaisena tulkkina toimimiseen. Lisäksi hahmoteltiin digitaalista assistentti-avataria, ja junan sisustan ikkunat korvaavia näyttöjä, johon saa itse valita haluamansa maiseman ja tunnelman – yli 1000 kilometriä tunnissa menevän junan kyydissä kun ei ikkunoista ehtisi maisemia nähdä.

Lipun ostaneet tunnistetaan sensoreilla ja biometrisillä tunnisteilla, ja ampiaisen kokoisilla drooneilla valvotaan turvallisuutta. Viihde junamatkan aikana tapahtuu virtuaalitodellisuuden tai laajennetun todellisuuden kautta suoraan silmiin, ja haptisilla käsineillä, joilla on mahdollista esimerkiksi silitellä virtuaalimaailmassa olevia lemmikkejä. Myös opiskelijoiden työpajoissa nousi esiin ympäristön ja kestävän kehityksen teemat sekä liikkumisen inklusiivisuus, sujuvuus ja helppous sekä yhteinen aika läheisten kanssa.

Tekoäly, hoi!

Haimme vuodelle 2072 visuaalista inspiraatiota myös tekoälyltä – tulevaisuuden junien kuvitelmia ulko- ja sisäpuolelta DALL-E:n (mini & beta) luomana. Tekoälyn luomia kuvia hyödynnettiin inspiraatiokuvituksena kumppanimme ZOANin kanssa, kun he työstivät meille tulevaisuudenkuvaamme pohjautuvan, visualisoidun ja pelimoottorilla mallinnetun vision tulevaisuuden liikkumisesta videon muodossa. Videon avulla pääset matkalle vuoteen 2072.

Me kaikki teemme tulevaisuutta

Toivomme, että nämä pohdinnat yhdestä vaihtoehtoisesta tulevaisuudenkuvasta herättävät ajatuksia ja erityisesti uteliaisuuden pohtia aihetta kanssamme. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, eikä se vain tapahdu. Jos uskallamme pohtia mahdollisia tulevaisuuksia ja tunnistaa toivottuja tulevaisuuksia, voimme myös tehdä päätöksiä ja ottaa askeleita niitä kohti. Keskustelu on tärkeää, sillä tulevaisuutta tehdään joka päivä. Millaista tulevaisuutta sinä haluat tehdä?

Hyppää podin kyytiin ja junaile oheisen videon avulla vuoteen 2072!

Inka HonkanenSisältösuunnittelija
Inka Honkanen
Joka pakkaa junaan usein fillarin mukaan ja ihastelee ohi vilistäviä maisemia.

Lisää luettavaa