Ekaa kertaa yöjunalla Lapissa

Ajomatkaa Helsingistä Kemijärvelle kertyy helposti 15 tuntia. Sellaisen ajomatkan jälkeen oloa ei voi kuvailla kovin levänneeksi. Siksi ajatus matkasta Lappiin yöjunan kyydissä on kytenyt mielessä jo pitkään. Toteutin haaveen viimein syyslomareissulla, jolloin suuntasin Pyhä-Luoston kansallispuistoon, Avataan uudessa välilehdessä vaeltamaan.  Auton vaihtaminen junaan teki matkasta yllätyksekseni paljon virkistävämmän. 

Päämääränä Pyhä-Luoston kansallispuisto 

Matka alkaa Helsingin Rautatieasemalta keskiviikkoiltana. Edessäni on vajaan viikon mittainen pyrähdys pohjoiseen. Päätepysäkkini on Kemijärvi, joka on junaradan itähaaran pohjoisin asema. Perille juna saapuu torstaiaamuna, josta taival jatkuu vielä vajaan tunnin mittaisen bussimatkan verran Pyhä-Luoston kansallispuistoon, Luontokeskus Naavalle.

Junaan astuessa mielessä pyörineet työkiireet ja arjen huolet jäävät taakseni laiturille. Oma hytti odottaa minua. Ennen kuin juna ehtii edes lähteä, kellahdan alapunkalle makoilemaan.  

Matka taittuu untenmailla

Ilta junassa sujuu rattoisasti. Ajatus ravintolavaunun antimista houkuttelee jo ensimmäisten matkakilometrien aikana, enkä suinkaan ole ainoa. Ravintolavaunussa vierustoveri kertoo olevansa niin ikään matkalla ruskaretkelle ja rupattelemmekin koko illan retkistämme. Kun väsymys tuntuu silmissä, oma hytti kutsuu. On aika käydä nukkumaan. Junavaunun hiljainen keinunta tuudittaa uneen nopeasti. 

Aamulla junan ikkunoiden takaa avautuu näkymä Rovaniemelle. Yö on mennyt kuin siivillä. Suuntaan saman tien aamiaiselle ravintolavaunuun. Saan nauttia kahvin ja kerrosvoileivän rauhassa, sillä suurin osa matkustajista on jäänyt Rovaniemellä kyydistä. Oma matkani jatkuu vielä lähes tunnin verran. Saavun Kemijärvelle aamuyhdeksän tienoilla ja aamupäivällä olen jo Pyhätunturin kupeessa.  

Turvallinen ja helposti saavutettava kohde aloittelevalle vaeltajalle 

Pyhä-Luoston kansallispuisto on täydellinen valinta kaikille, jotka harkitsevat ensimmäistä Lapin vaellustaan. Pyhä-Luostossa pääsee vaellustunnelmaan ja tunturimaisemiin, vaikkei se varsinainen erämaa olekaan. Kulkuyhteydet ovat hyvät ja reitit selkeästi merkittyjä. Puistosta löytyy yksi pidempi vaellusreitti (35 km suuntaansa) sekä lyhyempiä reittejä, jotka sopivat myös päiväretkeilyyn. Reittien alkupäässä pääsee kulkemaan jopa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa. 

Oma suunnitelmani oli suunnata pääreittiä Pyhätunturilta Luostoa kohti ja samoilla polkujen ulkopuolella tuntureissa niin paljon kuin mahdollista. Halusin pääasiallisesti vain nauttia raittiista ilmasta ja katsella pohjoisen maisemia rennosti köpötellen. Oli mahtavaa olla tuntureiden syleilyssä.  Yhden yön nukuin hirsilaavulla avotulilla, toinen yö meni omassa teltassa. Löytyipä matkan varrelta vielä autiotupakin, jossa kelpasi nukkua laverilla kamiinan lämmössä. Ihan yksinkään ei tarvinnut olla, vaikka omin päin reissuun lähdinkin. Pyhä-Luostolla tulee erityisesti nuotiopaikoilla ja laavuilla muita ihmisiä vastaan, joten juttuseurasta ei ole pulaa. 

Mikäli telttailu ei innosta, voi Pyhältä vuokrata esimerkiksi mökin ja tehdä lyhempiä päiväretkiä esimerkiksi Isokurun muinaisiin maisemiin. 

Virkeänä takaisin kotiin 

Sunnuntaina on aika suunnata takaisin kotiin. Neljä päivää raittiissa ilmassa, ruskan väriloiston keskellä oli tehnyt tehtävänsä ja nukahdan heti kun painan pääni tyynyyn oman hytin rauhassa. Omaa autoa ei ole ikävä, sillä ajomatka vaelluksen jälkeen ei ole koskaan herkkua.  Aamulla olo on yllättävän levännyt ja virkeä. Ajatus töihin paluusta ei olekaan raskas, vaan mahdollinen, kiitos hyvin nukutun yön. 

• Katso aikataulut yöjunaan ja osta lippu, Avataan uudessa välilehdessä
  
• Tutustu yöjuniin ja niiden palveluihin
  

Tutustu Pekan kuviin Instagramissa, Avataan uudessa välilehdessä