Hyppää sisältöön

Pekka Haavisto on kokenut junamatkustaja

Ulkoministeri Pekka Haavisto on kokenut raiteilla matkailija, joka haaveilee jo seuraavista matkakohteista ja on löytänyt koronakriisin aikana lähiseudun kohteet aivan uudelleen.

Ulkoministeri Haavisto, olet tunnettu interrailauksen pioneeri. Mikä alun perin synnytti kipinäsi juuri junamatkustamiseen?

- Isoveljeni Esko käytti heti tilaisuutta hyväkseen, kun interrailkortit ilmestyivät. Kuuntelin hänen kertomuksiaan kapearaiteisesta junasta Dubrovnikiin ja sisiliaisesta tavernasta Välimerellä, jonka yllä paistoi kuu ja jukeboksissa soi Albinonin Adagio -kappale. Minun oli yksinkertaisesti pakko päästä näkemään ja kokemaan se kaikki itsekin.

Kun kirjoitit kirjan ”Eurooppa raiteilla” (2019), palasit takaisin lukioikäisen Haaviston muisteloihin. Miltä tuntui olla raiteilla kymmeniä vuosia myöhemmin?

-Rinkka tuntui painavalta teininä matkustaessa – ja se tuntui painavalta nytkin. Ensimmäisillä reileillä tuli ehkä käveltyä rinkka selässä vielä enemmän. Nyt majapaikat saa kätevästi varattua netin kautta, eikä tullut niin paljon turhaa tarpomista.

Mitä sanoisit aikuisille, jotka ovat kauan harkinneet reilille lähtöä – mutta empivät vielä lähtemistä?

- Reissatessani 2019 kesällä, tuli paljon vastaan keski-ikäisiä ja vanhempia reilaajia. Jotkut olivat liikkeellä koko perheen voimin, jotkut matkustivat yhdessä lastenlastensa kanssa. Reilaaminen sopii kaikenikäisille.

Kaunein junareitti, jonka tiedät?

- Junareitit ovat vähän kuin taulut – riippuu valaistuksesta, vuodenajasta ja kellonajasta. Matkatessani Italian Barista kohti Anconaa, oli ilta ja ikkunasta näkyi kuutamo ja tumma meri. Kaikki kylät olivat täynnä väkeä – oli elämää ja liikettä. Tuntui, että juuri nyt haluan hypätä mukaan junan ikkunasta näkemääni tauluun. Maisemareitti Itävallan Wienistä kohti Slovenian Ljubljanaa on niille, jotka haluavat hengästyä vuoristomaisemista.

Onko mieleesi jäänyt jokin erityinen eurooppalainen nähtävyys? Entä makuelämys?

- En ole rantaihmisiä, enkä juuri tykkää Välimeren pakatuista rannoista. Mutta sitten päädyin Ranskan puolen Kataloniaan, Leucaten kaupunkiin. Plage Les Coussoules -rannalla ei ollut ristin sielua ja Välimeri aukesi edessäni. Huh! Makuelämyksistä mieleen on mussaka, jota söin rantaravintola Kreetan etelärannalla Lerápetran kaupungissa.

Paras käytännönvinkkisi reilireissulle?

- Uskalla pysähtyä, ihmetellä ja kääntyä, kun näet jotakin kiinnostavaa. Se voi olla esimerkiksi pihalla, porttikäytävässä tai sivukadulla. Turistilla on oikeus ihmettelyyn ja kummasteluun. Tutustu uusiin asioihin ja ihmisiin. Puhu, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan.

Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja. Oletko suunnitellut jo seuraavan matkasi, kun tilanne Euroopassa on rauhoittunut?

- Kaikenlaista pyörii mielessä. Ehkä seuraava matkakin. Iltaisin kotona katselen karttaa. Matkajalkaa pakottaa.

Miten luulet, että koronakriisi vaikuttaa tulevaisuuden matkustamiseen?

- Koronakriisi on auttanut löytämään läheiset kohteet uudestaan. Ellen pääse Ranskan Kataloniaan, aina voin mennä Porkkalanniemelle ja tuijottaa merta sielläkin. Tai kävellä metsään. Tänä keväänä olen paljon kävellyt Helsingin ja lähialueen metsissä.

Suositteletko reilaamista yksin vai porukassa?

- Molempi parempi. Yksin saattaa tutustua nopeammin uusiin ihmisiin. Kun matkaseurassa ei ole puhekumppania, tulee puhuneeksi enemmän ventovieraiden ihmisten kanssa - mikä yleensä on hauskaa ja opettavaista. Porukassa on mukava jakaa matkan kokemukset ja uusien asioiden ihmettely. Tilanteen ja tunnelman mukaan.

Onko reilireissuillasi sattunut jokin kommellus, joka on jäänyt erityisesti mieleesi? Mitä opit siitä?

- On sattunut muutamakin. Jollakin yksin tehdyllä reilireissulla olen herännyt typötyhjässä junassa. Tuntuu, että olisin nukkunut sata vuotta. Rinkkani hyllyltä on hävinnyt. Kokeilen nopeasti paidan alta - onneksi siellä roikkuva pussi passeineen ja rahoineen on turvassa. Kömmin tyhjästä vaunuosastosta ulos. Löydän rinkkani tavarat ulosvedettynä junan vessasta. Kamera viety. Kävelen ulos junasta. Se on hallin sisällä. Hallista ulos tullessani näen ihmetteleviä katseita, kun kävelen ulos junavarikon portista. Jatkan kävelyä radan suunnassa, kunnes tulen kaupunginosaan, josta löydän metrokyltin. Kävelen alas metroon, ja katson metrokartasta, missä kaupungissa olen. ”Milano.” Ahaa, olin kyllä matkalla Roomaan.... Enkä vieläkään ymmärrä hyviä unenlahjojani. Olisiko jollakin ollut jotain nukutusainetta? En tiedä.

Paras reilimuistosi?

- Niitä on paljon. Kävin kesällä 2019 ensi kertaa Auschwitzissa. Asemaa vastapäätä on polkupyörävuokraamo, joka toimii myös matkatavarasäilönä. Kävelin sisään. Jäimme paikan hoitajan kanssa suustani kiinni. Hän oli toiminut myös keskitysleirin oppaana. Puhuimme Puolan ja Euroopan historiasta. Illalla, ennen junan lähtöä, tapasimme vielä kaupungin ravintolassa. Kiinnostava kohtaaminen on aina matkan suola.

Miten luulet, että ihmisten matkustuskäyttäytyminen tulee kehittymään tulevaisuudessa, esimerkiksi lentomatkustamisen ja junamatkustamisen osalta?

- Ilmastokriisi tulee vähentämään lentomatkustusta. Junaliikenne kehittyy, kaikkialle tulevat nopeat junat. Joskus myös tunneliin Helsingin ja Tallinnan välille. Junamatkustuksen osuus kasvaa. Kiskot vievät etelään.

Lisää luettavaa