Pietari - Mahdollisuuksien Metropoli

Pietaria rennomman kaavan mukaan

Heinäkuinen kaveriporukan reissu Pietariin lähtee paineettomuuden ideologiasta; tarkoitus on hengailla. Pietarin katuja on kiva kulkea, ensin tietysti pääkatua Nevskiä, mutta myös suhauttaa metrolla toisiin saariin. Pietari-Paavalin linnoitus tuo mieleen Suomenlinnan, vaikka on paljon isompi. Siellä on uimarantakin ja mahdollisuus katsoa jokilaivojen kulkua mahtavan leveää Nevaa pitkin, taustalla historiallinen keskusta ja Amiraliteetin neula.

Käsimerkeilläkin pärjää

Kansantaksi on hauska ja halpa – käsi pystyyn ja hetken päästä on viiksimies ladoineen kysymässä minne mennään. Yksi porukasta osaa venäjää ja neuvottelee hinnat. Bardy on itsekin opetellut aakkoset ja muutamia lukusanoja eli pärjää hätätilassa. Viime kädessä osoitteen voi näyttää kartalta ja numerot vaikka puhelimen ruudulla.

Kanavaristeily laajentaa näkökulmaa

Tällä kertaa porukka kokeilee kanavaristeilyä – Pietari muistuttaa joiltain kohdin Venetsiaa. Vesibussit uhmaavat väylien kapeutta ja mutkittelevat välillä niin matalien siltojen ali, että matkalaisen on kumarruttava ollakseen lyömättä päätään. Ainakin jos matkustaa bussin avoimessa yläosassa. Olisi kannattanut odottaa vuoroa, jolla on englanninkielinen selostus – ja ehkä varata enemmän aikaa, niin että reitti olisi jatkunut joelle asti. Helppoheikit kaupustelevat risteilyjä ydinkeskustan siltojen kupeessa.

Eremitaasiin vai pienempiin museoihin?

Eremitaasi on rakennuksena niin ylivoimaisen suuri ja lukematon määrä ikuisia taiteoksia jotenkin murskaa kävijän. Rennolla reissulla se päätetään jättää kokonaan väliin. Helpommalla pääsee kirjailijamuseoissa, Ahmatovan ja Dostojevskin, jotka kertovat menneestä ja osin nykyisestäkin pietarilaisesta elämäntyylistä.

Ilta Dumskayalla

Ruokapaikat ja baarit valitaan oppaista ja tuttujen vinkeistä. Pietarissa etäisyydet ovat valtavia, eikä hyvien paikkojen tarvitse mainostaa kalliilla neon-valoilla – niitä ei löydä samalla tavoin harhailemalla kuin läntisemmissäsuurkaupungeissa. Ensimmäisen päivän lounas menee vanhasta muistista turistisoituvassa Cafe Idiotissa, tupakoitsijoiden puolella.

Iltakävelyt suuntautuvat Dumskayalle. Keskikesällä on kivaa valvoa niin pitkään, että näkee siltojen avautuvan ja rahtilaivojen aloittavan kulkunsa Pietarin halki.

Muut tarinat