Pietari - Mahdollisuuksien Metropoli

Neuvostoaika kiehtoo eniten

Jan Erola muistaa 1980-luvun puoliväliin sijoittuneen ensimmäisen Leningradin reissunsa ikuisesti, sillä hän joutui silloin putkaan. Nuori mies oli kuullut, että sukkahousujen, T-paitojen ja vastaavien länsituotteiden myynnillä voi tienata Leningradissa kivasti ja että valuuttaakin kannattaa vaihtaa kadulla paremman kurssin toivossa. Kyrillisiä kirjaimia osaamattoman nuorukaisen erehdykseksi koitui kaupustelun harjoittaminen aivan miliisiaseman vieressä. Putkan seiniä ei onneksi tarvinnut tuijotella muutamaa tuntia kauempaa. “Onneksi putka oli hyvin siisti ja viehättävä, penkillä varustettu lasivitriini toimistohuoneessa. Ja miliisit olivat ystävällisiä, vaikka vaadin taukoamatta ihmisoikeuksiani englanniksi, ranskaksi, suomeksi ja jopa ruotsiksi”, Erola muistelee.

Nyky-Pietarissakin Erolaa kiinnostavat eniten nimenomaan neuvostohistoriaa henkivät kohteet. Hän osti Leningradin aikana kymmeniä propagandajulisteita jo silloin toimineesta kaupungin suurimmasta Dom Knigi -kirjakaupasta.

Myös sotahistoria kiehtoo ja Erola aikookin tutustua seuraavalla käynnillä Leningradin piirityksen museoon. Toiveena on ymmärtää myös sodan toista puolta, tuolloisten leningradilaisten lähes 900 päivää kestäneen piirityksen aikana kokemia kärsimyksiä.

Erola liikkuu Pietarissa mieluiten metrolla jo pelkästään upeiden metroasemien takia. Ruuhka-aikaan täpötäydessä metrossa helposti rähjäytyy, ja kaupungin pölyt onkin mukava pestä pois kansansaunassa eli banjassa. Erolan suosima banja löytyy Lomonosovskajan metroaseman läheltä. Erola kuvailee venäläisten saunomista meikäläistä hurjemmaksi. Venäläiset ottavat saunomisen tosissaan ja siinä katajavihdat heiluvat ja huovutetut saunahatut keikkuvat saunojien päässä. ”Siellä tekemieni havaintojen perusteella voi surutta sanoa, että jos talvisota käytäisiin nykyisillä miehillä, raavaat venäläiset voittaisivat sen 6-0”, Erola arvio.

Erola suosittelee häkellyttäviä kokemuksia kaipaavalle käyntiä Pietari Suuren antropologian ja etnografian museossa eli Kunstkamerassa. Säilötyt, epämuodostuneet sikiöt ja vastaavat voivat tosin olla liikaa herkkähermoiselle.

Hauskempaa menoa on tarjolla Pietarin sirkuksessa, joka on Venäjän vanhin toimiva sirkus ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. “Oli todella hämmentävää käydä sirkusteltan sijaan kiinteässä, klassisessa sirkustalossa. Mutta jännintä sirkuksessa oli oikea virtahepo”, Erola kertoo.

Seuraavalla kerralla Erola suunnittelee ruokailevansa trendikkäässä Sokos Hotel Palace Bridgen elämysravintolassa. Ruokailu tapahtuu pimeässä tilassa ja asiakkaita palvelevat sokeat tarjoilijat.

Palatsigenrestä Erolaa kiinnostaa keskikaupungin Marmoripalatsin lisäksi erityisesti reilun parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Puškinin kaupungin Katariinan palatsin täysin uudelleen rakennettu, henkeä salpaava meripihkahuone. Alkuperäinen meripihkahuone tuhoutui toisen maailmansodan aikana.

Erola suosittelee tekemään kesäaikaan syrjähypyn Terijoen hiekkarantoja ja vanhoja huviloita katsastamaan. Muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseviin entisiin suomalaismaisemiin pääsee esimerkiksi lähijunalla. Erolan mieleen on jäänyt edelliseltä Terijoen reissulta etenkin paikallisen Helios-hotellin neuvostotyyppinen aamiainen. “Parasta oli sormenpaksuinen meetvurstisiivu aamiaisleivän päällä. Juuri muuta kuin teetä ei sitten ollutkaan”, Erola naurahtaa.

Leninin aukiolla sijaitseva hulppea Suomen rautatieasema on luonteva paikka hypätä junaan ja suunnata Pietarin seikkailujen jälkeen kohti kotia. Samaisella asemalla Lenin piti tärkeän vallankumouspuheensa Pääoman viholliseksi nimetyn panssariauton katolla keväällä 1917.

Muut tarinat