Hervotonta huumoria

Suomihuumori on vuosikymmenten saatossa muuttanut maalta kaupunkiin, ja riisunut peruukit vain laittaakseen ne takaisin päähänsä. Hokemat ovat tulleet taas tärkeiksi. Suomalaisten arkipuheessa firman piikki on auki ja artisti maksaa. Saattaapa joku joskus ajatella asioita ite omille kohdille. Sketsihuumorin rinnalla ovat kymmenen vuoden aikana yleistyneet stand up -klubit ja improvisaatioteatteri.

Television sketsiviihdeohjelma Putouksesta tuttu näyttelijä Riku Nieminen pahoittelee, että Suomessa komiikan arvostaminen on edelleen lapsenkengissä. Hänen mielestään on yksipuolista arvostaa pelkästään draamanäyttelemistä. Hyvä näyttelijä tuo hänen mielestään esiin sekä traagisia että koomisia puolia.
Eikä nauraminen suinkaan ole leikin asia.

Sopivia sopimattomia aiheita

Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttilan mielestä ”suomalainen huumori” on hankala käsite, sillä huumoria tavataan kaikissa kulttuureissa. Samantapaiset hahmot ja kommellukset huvittavat eri puolilla maailmaa.
”Jo vanhojen kansanrunojenkin keskeiset aihelmat, myytit, ovat kansainvälisiä. Samoin on huumorin ja komiikan laita. Naurun aihelmat käyvät kansainvälistä vuoropuhelua keskenään.”

Vaikka huumorin aiheissa on kansainvälisesti paljon samaa, nostaa Knuuttila humalahuumorin suomalaiseksi erikoisuudeksi. Sitä ei todellakaan kaikkialla ymmärretä, eikä pidetä huumorina lainkaan.

”Siihen liittyy toisaalta humalan aiheuttama, koomiselta näyttävä käytös, ja toisaalta myös kulttuurimme alkoholikasvatuksen puritaaninen perinne.”

Helpottava nauru

Suomalaisten rakastamalla sketsihahmolla täytyy Riku Niemisen mukaan olla jokin henkinen tai fyysinen vajavuus ja mieluiten molemmat.

”Puhevika, pierut, kakka…” Nieminen luettelee yleisiä sketsien naurunaiheita.
Suomalaisille vaikeita aiheita ovat uskonto, alkoholi, seksi ja politiikka. Yksinäiselle ja mielenterveysongelmaiselle henkilölle ei ole arkena sallittua nauraa, mutta sketsihahmolle nauraminen on sen sijaan suotavampaa. Hahmo tuo esille tosielämän kipupisteitä. Parhaimmillaan hahmo auttaa katsojaa käsittelemään omassa elämässä olevia raskaita asioita. Nauru antaa lupauksen paremmasta huomisesta.

Huumorintaju on ennen muuta taito, johon ihminen kasvaa.

”Kun isä ja äiti nauravat jollekin, lapsikin alkaa nauraa, vaikkei vielä ymmärtäisi, mille asialle nauretaan. Siinä on ehkä kyse siitä, että lapsi haluaa olla yhteisessä hetkessä mukana”, Nieminen pohtii.