Kirjallinen Tampere

Tuntemattoman sotilaan alkujuurilla

Työväenmuseo on paraatipaikalla: Finlaysonin entiseen lankavärjäämöön pystytetty Werstas vaalii Väinö Linnan perinnettä. Samassa miljöössä Linna hahmotteli tehdastyön lomassa romaanejaan ruutupaperille.

Kirjailijan nimeä kantavalla aukiolla mestarin kivisen pään viereen on taottu legendaarinen teksti, Tuntemattoman sotilaan päätöslause: Aika velikultia.

Työväenmuseo Werstas
Väinö Linnan aukio 8
www.werstas.fi

Sanataidetta kadulla

Frenckellin aukiolla tehdasmiljöön vieressä voi kulkea Runopolulla. Kivilaattoihin hakattu Pirkkalaiskirjailijoiden ketjuruno siintää hädin tuskin. Saisiko olla Kari Aronpuroa: Mitä mietit valoissa ystävä? Näetkö ihmeelliset pilvet? Näin vierivät kivet sammalten alta.

Radoslaw Grytan ympäristötaideteoksessa, Kivikirjastossa, ikiaikaiseen graniittiin ikuistetut ajatukset kunnioittavat Tampereella vaikuttaneita kirjailijoita. Kulkija voi pysähtyä muun muassa Eeva-Liisa Mannerin runojen äärelle. Kalle Päätalon sanoin: Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden.

Runopolku ja Kivikirjasto
Frenckellin aukio ja Aleksis Kiven katu

Dekkarimaisemissa Tammelantorilla

Tammelantorilla komisario Koskisen näköinen mies seisoo Tapolan mustamakkarakojun luukulla ja näyttää sopivaa mittaa etusormien välissä: ”Tämmönen pätkä.”

Hervantalaiskirjailija Seppo Jokinen on matkalla työhuoneelleen, jonne reitti taittuu usein pyöräillen.

Katse etsii Tammelantorilta pankkia, joka ryöstettiin dekkarissa Koskinen ja pudotuspeli. ”Pistin sen kirjaan vasta, kun pankki oli jo lopetettu, ettei kukaan pelästy.”

Kun musta on syöty, Jokinen lähtee etsiskelemään syksyn viimeisiä herneitä. Niinpä, niitähän se Koskinenkin napostelee.

Tammelantori
Tammelan puistokatu