Kirjallinen Tampere
Manse on aina ollut kirjailijoiden kaupunki. Seurataanpa sanataitureiden jälkiä.
Tuntemattoman sotilaan alkujuurilla
Työväenmuseo on paraatipaikalla: Finlaysonin entiseen
lankavärjäämöön pystytetty Werstas vaalii
Väinö Linnan
perinnettä. Samassa miljöössä Linna hahmotteli tehdastyön lomassa romaanejaan
ruutupaperille.
Kirjailijan nimeä kantavalla aukiolla mestarin kivisen pään
viereen on taottu legendaarinen teksti,
Tuntemattoman
sotilaan päätöslause: Aika velikultia.
Työväenmuseo Werstas
Väinö Linnan aukio 8
www.werstas.fi
Sanataidetta kadulla
Frenckellin aukiolla tehdasmiljöön vieressä voi kulkea
Runopolulla. Kivilaattoihin hakattu Pirkkalaiskirjailijoiden ketjuruno siintää
hädin tuskin. Saisiko olla
Kari Aronpuroa: Mitä mietit valoissa ystävä? Näetkö
ihmeelliset pilvet? Näin vierivät kivet sammalten alta.
Radoslaw Grytan ympäristötaideteoksessa,
Kivikirjastossa, ikiaikaiseen graniittiin ikuistetut
ajatukset kunnioittavat Tampereella vaikuttaneita kirjailijoita. Kulkija voi pysähtyä
muun muassa
Eeva-Liisa Mannerin runojen äärelle.
Kalle Päätalon sanoin:
Leveäharteinen kaupunki
hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden.
Runopolku ja Kivikirjasto
Frenckellin aukio ja Aleksis Kiven katu
Dekkarimaisemissa Tammelantorilla
Tammelantorilla komisario Koskisen
näköinen mies seisoo Tapolan mustamakkarakojun luukulla ja näyttää sopivaa
mittaa etusormien välissä: ”Tämmönen pätkä.”
Hervantalaiskirjailija
Seppo Jokinen on matkalla työhuoneelleen, jonne reitti
taittuu usein pyöräillen.
Katse etsii Tammelantorilta pankkia, joka ryöstettiin
dekkarissa
Koskinen ja pudotuspeli. ”Pistin sen
kirjaan vasta, kun pankki oli jo lopetettu, ettei kukaan pelästy.”
Kun musta on syöty, Jokinen lähtee etsiskelemään syksyn
viimeisiä herneitä. Niinpä, niitähän se Koskinenkin napostelee.
Tammelantori
Tammelan puistokatu