Voimistelu tuo voimaa ja vetreyttä

”Voimisteluharrastus kulkee usein suvussa. Samassa seurassa voi liikkua kolme sukupolvea saman suvun naisia. Voimistelukärpäsen puremasta on vaikea parantua”, 21-vuotias Elina Haavisto toteaa.

Voimistelun alalajeja riittää telinevoimistelusta aerobikkiin ja rytmisestä kilpavoimistelusta trampoliinivoimisteluun. Suomessa näitä harrastetaan 380 lajiseurassa joka viikko noin 122 000 ihmisen voimin.

Elina Haaviston oma laji on tanssillinen voimistelu. Hän on tänä kesänä 8 000 osallistujan Sun Lahti -voimistelutapahtumassa mukana paitsi voimistelijana myös Tampereen Naisvoimistelijoiden nuorten ohjaajana.

”Tanssillinen voimistelu on yhdistelmä perinteikästä naisvoimistelua, luovuutta ja esteettisyyttä. Tavoitteena on, että se tuottaisi elämyksen niin voimistelijalle kuin katsojalle,” Haavisto sanoo.

Kisamatkat huippuhetkinä

Kolmetoistavuotias Patrick Palmroth hyppää valmentajansa Riku Koivusen kyytiin ja huristaa ennen koulupäivää Tampereen Sisun aamutreeneihin. Edessä on tuttu setti verryttelyjä, voltteja, käsilläseisontoja ja voimaharjoituksia. Voimistelija harjoittelee seitsemän kertaa viikossa, ja kilpailee kisakautena liki joka viikonloppu. Seitsemästä osakilpailusta koostuvan JunnuGymin mittelöistä yksi käydään Sun Lahdessa.

”Permanto on lempparini. Telineistä kivoin on aina se, jolla oppii uuden liikkeen. Puolivoltti ja siitä tehty arabialainen flikki alkavat nyt olla siinä kunnossa, että niiden perään voisi liittää vaikeampia juttuja.”

Suomen Voimisteluliiton seuroissa telinevoimistelua harrastavia poikia on kaikkiaan 15 000. Liikuntapainotteisessa koulussa, jota Palmroth käy, telinevoimistelijapoikia on kaksi.

”Koulukaverit suhtautuvat harrastukseeni myönteisellä ihmettelyllä. Kukaan ei kysy, miksi harrastan voimistelua. Kyselijöitä kiinnostaa, millaisiin kierteisiin taivun ja millaisia temppuja uskallan tehdä vaikka trampoliinilla.”

Palmrothilla on vastaus valmiina myös miksi-kysymykseen.

”Voimistelussa riittää aina uutta opittavaa. Liikkeitä voi vaikeuttaa ja tekniikkaa hioa puhtaammaksi. Laji kehittää ja vaatii kärsivällisyyttä: yhden liikkeen saaminen kisakuntoon voi viedä vuoden.”

Iloinen ryhtiremppa

Sunnuntai-ilta Atalpan liikuntasalilla Tampereella. Pukuhuoneesta kuuluu iloinen puheensorina, kun 80 naista valmistautuu jumppaan.

”Mukavat ihmiset ovat yhtä hyvä syy tulla jumpalle kuin omasta terveydestä huolehtiminen. Jumpan jälkeen naureskelemme porukalla punaisia kasvojamme ja hikisiä paitojamme. Kotijumpassa ei synny vastaavaa fiilistä ja energiaa”, Leena Koivumäki, 63, sanoo.

Yhteiset tekemiset jatkuvat jumppasalin ulkopuolella. Koivumäki on matkannut tutussa porukassa moniin voimistelun suurtapahtumiin, myös ulkomaille. Lahdessa hän liikkuu turistina.

Nykyisessä seurassaan Koivumäki on voimistellut lähes 30 vuotta, mutta voimistelija hänestä tuli jo kansakoululaisena. Kouluterveydenhoitaja suositteli lajia huonoryhtiselle tytölle. Enää kukaan ei voi huomauttaa Koivumäelle ryhdistä tai kankeudesta.

”Saan kämmenet seistessä lattiaan, ja nykyään, kymmenen kiloa kevyempänä, pää taipuu polviin. Voimistelu vei vyötärömakkarat!”

Lue lisää www.sunlahti.fi
Voimisteluliiton jäsenseurat yhteystietoineen löytyvät osoitteesta www.voimistelu.fi