Ristikon rustaajat ja ratkojat

Ristikonlaatija Anssi Lampon työhuoneen kirjahyllyt ovat täynnä erilaisia tietokirjoja.

Viimeisenä i:n päällä on ristikontekijän raamattu: Nykysuomen sanakirja eli tuttavallisemmin Nykänen.

”Nykänen on suurin piirtein toisessa kädessä, kun laadin ristikkoa”, Lampo kertoo.

Työpöydällä on kuva-arkkeja ja siirtokuvakirjaimia, valmiita ristikoita sekä kyniä telineessä siistissä järjestyksessä, tarkasti merkittyinä.

Lampo tekee jokaisen ristikon käsin, ruudukkoa ja piirroksia myöten. Silloin ristikossa näkyy myös laatijansa persoonallinen kädenjälki. Jokaiseen tehtävään – ruudukon viivoihin, tekstaukseen ja vihjepiirroksiin – on omat kynänsä. Jokaisessa kynässä on teipattuna päivämäärä, jolloin se on otettu käyttöön. Siisti jälki on hyvän ristikon a ja o.

”Tekstaus- ja piirtämistaito ovat ristikonlaatijalle tärkeitä. Huonoilla piirroksilla ei nosteta vaikeustasoa”, Lampo sanoo.

Samat sanat esiintyvät useissa eri ristikoissa, sitä ei voi välttää, mutta ristikon vaikeustasoa ja mielenkiintoa säädellään vihjeiden avulla, niitä muuttelemalla ja uusia keksimällä.

Nykyisin sanasto on valmiina jo parissa tunnissa.

”Sanaston kanssa ei saa kuitenkaan hätäillä”, Lampo muistuttaa. Joskus yhden ristisanatehtävän laatimiseen saattaa vierähtää vuorokausikin.

Ilman oivallusta ei ratkaisua

”Hyvä ristikko on siisti, eikä siinä ole suttuisia kuvia joistakin 100 vuotta sitten eläneistä henkilöistä”, kaksinkertainen ristikonratkonnan suomenmestari Riitta Rustari tiivistää.

Vihjeiden pitää olla yksiselitteisiä, mutta hyvä laatija osaa harhauttaa ratkojan ajattelemaan ihan jotain muuta. Kun lamppu syttyy, ratkoja saa ilonsa. Rustarin mielestä tämänkaltainen hauskuus on ristikoissa parasta.

”Kun sanan sitten keksii, sitä rupeaa nauramaan, että tämänhän voi sanoa näinkin”, Rustari sanoo.

Pelkällä tiedolla ei siis pärjää. Joskus tieto voi olla olemassa, mutta oivallus puuttuu. Ratkojan pitää itse keksiä vastaus, sitä ei välttämättä löydy suoraan tietokirjoista.

Tylsät, liian ilmeiset ja fakkisanoilla täytetyt ristikot eivät sytytä.

Entä mikä tekee ratkojasta hyvän? ”Suurin osa meistä lukee paljon. Minulla äidinkieli oli aina kymppi. Tarvitaan myös uteliasta luonnetta, että on vähän kiinnostunut joka asiasta. Ristikkohullu on sellainen, joka ei voi olla rauhassa huoneessa, jossa on ratkomaton ristikko”, Rustari lainaa kollegaansa.

Välillä hänen tekisi esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa tai junassa istuessaan mieli auttaa vieressä istuvaa ristikonratkojaa. Mutta sitä hän ei tee. Jokaisen on löydettävä oma oivalluksensa.

Tehtävät herättävät ristikkokansassa suuria tunteita, ja niistä käydään kovaa keskustelua internetin keskustelupalstoilla, joissa huutia saavat niin laatijat kuin ratkojatkin. Palautetta ropisee niin Googlen käytöstä, sanaston laadusta kuin kuvista. Mutta annetaan siellä vihjeitäkin niille, joilla ristikko on vielä joiltain osin ratkomatta. Välillä keskustelu on suorastaan auringonpaisteista – hyvä ristikko saa keskustelijat hyvälle tuulelle.