|

Pertti Saarijärvi hoitaa petoeläimiä

Petoeläinhoitaja Pertti Saarijärvi hoitaa työkseen petoeläimiä Ranuan eläinpuistossa. 29-vuotisen uran huippukohta on jääkarhuemon kainalossa tuhiseva valkoinen karvapallo.
Eläinpuiston lajimäärä on paisunut Saarijärven uran aikana moninkertaiseksi. Aluksi puistossa oli vain hirviä, poroja ja pieneläimiä. Sitten tulivat linnut. Nyt lajeja on noin 60 naaleista villisikoihin ja susista kuusipeuroihin.

Valkoinen karvapallo

Saarijärven tämän hetken tähdellisimmät hoidettavat löytyvät pimeästä pesästä. Siellä majailevat jääkarhunaaras Venus ja sen marraskuussa syntynyt poikanen. Se on ensimmäinen Suomessa koskaan elossa syntynyt jääkarhu.

Kun Saarijärvi polvistuu porkkanoita, omenoita ja naudan mahasta kaavittua rasvaa sisältävän herkkuämpärin kanssa jääkarhun häkin kaltereiden taa, näyttää hän kumman heiveröiseltä. Niin valtaisa on kaltereiden toisella puolella kohoava hahmo, 300-kiloinen Venus.

Jääkarhupentu inisee emon kainalossa kuin koira ja imee nisää. Se ei tule tietämään iso-isovanhempiensa haistelemasta arkisen jäätikön tuulesta yhtään mitään.

Mitä eläinpuiston eläinten vankeudesta pitäisi ajatella?

”Jos minä keksisin terrorisoida vähän ja avaisin kaikkien häkien ovet, harva eläin sinne jäisi. Mutta moni tulisi aika pian takaisin. Sama juttu on ihmisten kanssa. Tunnen muutaman vankilassa olevan ihmisen. Heille vankila on turvallinen paikka.”

Herkkuja ämpäristä

Saarijärven käsien läpi on mennyt kolmessa vuosikymmenessä hirveä määrä petoeläinten ruokaa: naudan sisäelimiä, kalaa, kanaa, luita, hedelmiä ja vihanneksia. Myös hoidokkien luonto on käynyt selväksi. Petojen kanssa ei parane leikkiä.

”Jos jääkarhuemo pääsisi vapaaksi, se tappaisi minut heti. Ymmärrän sen, sillä jääkarhulla on luonnossa seuranaan vain jää ja tuuli. Ihminen on sen pahin vihollinen, varsinkin, jos pentu on vieressä.”

Mukavinta Saarijärvestä on tehdä töitä karhujen kanssa.

”Karhu on aika viisas. Se ei luota ihmiseen ja on erittäin varovainen kaiken uuden suhteen. Minä puhuttelen niitä aina ohimennen. Sanon, että miten se on päivä mennyt? Joskus annan viineriä ja sanon, että otapa tuosta. Syntymäpäivinä saatan tuoda vasiten herkkuja.”

Saarijärvi on tavannut kolmessa vuosikymmenessä monta eläinpuistossa kävijää.

”Moni sanoo, että tämä on eläinpuistoista paras. Niin minäkin ajattelen. Eläimillä on paljon tilaa, ja ne käyttäytyvät luonnollisesti. Kun käyn ulkomaanreissuilla eläinpuistoissa, ne ovat kuin rockkonsertteja. Musiikki pauhaa ja delfiinit hyppivät.”

Jos Saarijärvi voisi olla eläin, hän olisi mieluiten kotka.

”Kotkalla on elintilaa, ja se katselee ylhäältäpäin tätä maailmaa. Se ei tarvitse tikettejä mihinkään.”