Pertti Saarijärvi hoitaa petoeläimiä
Petoeläinhoitaja Pertti Saarijärvi hoitaa työkseen petoeläimiä
Ranuan eläinpuistossa. 29-vuotisen uran huippukohta on jääkarhuemon kainalossa
tuhiseva valkoinen karvapallo.
Eläinpuiston lajimäärä on paisunut
Saarijärven uran aikana moninkertaiseksi. Aluksi puistossa oli vain hirviä,
poroja ja pieneläimiä. Sitten tulivat linnut. Nyt lajeja on noin 60 naaleista
villisikoihin ja susista kuusipeuroihin.
Valkoinen karvapallo
Saarijärven tämän hetken tähdellisimmät
hoidettavat löytyvät pimeästä pesästä. Siellä majailevat jääkarhunaaras Venus
ja sen marraskuussa syntynyt poikanen. Se on ensimmäinen Suomessa koskaan
elossa syntynyt jääkarhu.
Kun Saarijärvi polvistuu porkkanoita, omenoita ja naudan
mahasta kaavittua rasvaa sisältävän herkkuämpärin kanssa jääkarhun häkin
kaltereiden taa, näyttää hän kumman heiveröiseltä. Niin valtaisa on kaltereiden
toisella puolella kohoava hahmo, 300-kiloinen Venus.
Jääkarhupentu inisee emon kainalossa kuin koira ja imee nisää.
Se ei tule tietämään iso-isovanhempiensa haistelemasta arkisen jäätikön
tuulesta yhtään mitään.
Mitä eläinpuiston eläinten vankeudesta pitäisi ajatella?
”Jos minä keksisin terrorisoida vähän ja avaisin kaikkien
häkien ovet, harva eläin sinne jäisi. Mutta moni tulisi aika pian takaisin.
Sama juttu on ihmisten kanssa. Tunnen muutaman vankilassa olevan ihmisen.
Heille vankila on turvallinen paikka.”
Herkkuja ämpäristä
Saarijärven käsien läpi on mennyt
kolmessa vuosikymmenessä hirveä määrä petoeläinten ruokaa: naudan sisäelimiä,
kalaa, kanaa, luita, hedelmiä ja vihanneksia. Myös hoidokkien luonto on käynyt
selväksi. Petojen kanssa ei parane leikkiä.
”Jos jääkarhuemo pääsisi vapaaksi, se tappaisi minut heti.
Ymmärrän sen, sillä jääkarhulla on luonnossa seuranaan vain jää ja tuuli.
Ihminen on sen pahin vihollinen, varsinkin, jos pentu on vieressä.”
Mukavinta Saarijärvestä on tehdä töitä karhujen kanssa.
”Karhu on aika viisas. Se ei luota ihmiseen ja on erittäin
varovainen kaiken uuden suhteen. Minä puhuttelen niitä aina ohimennen. Sanon,
että miten se on päivä mennyt? Joskus annan viineriä ja sanon, että otapa
tuosta. Syntymäpäivinä saatan tuoda vasiten herkkuja.”
Saarijärvi on tavannut kolmessa vuosikymmenessä monta
eläinpuistossa kävijää.
”Moni sanoo, että tämä on eläinpuistoista paras. Niin minäkin
ajattelen. Eläimillä on paljon tilaa, ja ne käyttäytyvät luonnollisesti. Kun
käyn ulkomaanreissuilla eläinpuistoissa, ne ovat kuin rockkonsertteja. Musiikki
pauhaa ja delfiinit hyppivät.”
Jos Saarijärvi voisi olla eläin, hän olisi mieluiten kotka.
”Kotkalla on elintilaa, ja se katselee ylhäältäpäin tätä
maailmaa. Se ei tarvitse tikettejä mihinkään.”