Miniloma Saimaalla

Rautatieaseman takana häämöttää puusta rakennettu Suomen metsämuseo Lusto. Päivän tavoitteena on tutustua harjualueeseen ja Laukansaaren reitteihin jalan. Ennen Punkaharjun metsiin painumista on haettava opaskartta Lustosta.

Vaeltajille annetaan käteen ilmainen kartta harjualueen ja sen pohjoispuolella olevan Laukansaaren poluista ja reiteistä. Lyhyen paikannuksen jälkeen kiristetään lenkkarinnauhat ja nostetaan nenä kohti ensimmäistä taivalta.

Henki salpautuu

Päivän lenkistä on takana kolmesataa metriä, kun Saimaa ilmestyy näkyviin. Yhtäkkiä silmien eteen aukeaa sinisenä kimmeltävä Laukanlahti, ja metsässä poukkoillut polku jatkuu jykevälle puusillalle lahden pohjukan yli. Kun oikein siristää silmiään, sillalta voi nähdä kauas Pihlajaveden vesistöön. Sillan reunaan rakennetut penkit houkuttelevat istumaan, mutta vielä ei malta pysähtyä: edessä kohoaa harju, jonka laki maisemineen houkuttelee vielä enemmän.

Harjun päälle johtavan polun jyrkempiä nousuja ei tohkeissaan edes huomaa, sillä mäen laella alkaa hahmottua vaaleanpunainen, koristeellinen 1800-luvun huvilarakennus. Punkaharjun Valtionhotelli rakennettiin vuonna 1845 keisari Nikolai I:n metsänvartijan taloksi, ja sen jälkeen rakennusta on laajennettu Suomen ensimmäiseksi matkailuhotelliksi. Nykyään suosittu Valtionhotelli majoittaa matkailijoita kesäkausina.

Eväspaikka tähtäimessä

Maa jalan alla tuntuu joustavalta, ja koko ajan vierellä avautuva maisema jaksaa ihastuttaa. Hiki nousee pintaan, vaikka harjualueen polut ovatkin tallautuneen melko helpoiksi kulkea. Polku kiemurtelee pienen lammen ympäri nousten välillä ylös ja laskeutuen silloin tällöin alas rantaan.

Takana on reilun neljän kilometrin matka, kun sopiva – tai suorastaan idyllinen – taukopaikka löytyy pieneltä, kirkasvetisen puron ylittävältä puusillalta. Repussa liiskaantuneet hillomunkit maistuvat erityisen hyvältä puolentoista tunnin reippailun jälkeen. Pidemmällä vaelluksella taukoa tulisi tuskin vielä pidettyä, mutta päiväretkeläiselle leppoisampi rytmitys tuntuu oikein sopivalta. Kirkas vesi soljuu sillan ali, ja vedessä nukkuva kalaparvi havahtuu välillä spurttailemaan innokkaasti.
Tauon jälkeen matka jatkuu taas kohti metsämuseo Lustoa. Luston kahvila-ravintola täyttää retkeläisten vatsat buffet-lounaalla ja pikkusuolaisella, ja ravintolan terassilla on hyvä tasata hengitystä. Iltapäivän aurinko porottaa terassille niin, että pian tekee mieli paeta takaisin varjoisempaan metsän siimekseen.

Puulajibongailua ennen kotiinpaluuta

Kyltit opastavat noin parin kilometrin mittaiselle puulajireitille. Lajeja on koottu omille alueilleen, ja maisema rytmittyy erilaisten puiden vaihdellessa kymmenen metrin välein tien varressa. Joukosta löytyy niin juuri lehteen puhjenneita, siron valkorunkoisia koivuja, kuin paksuja, ikivanhan näköisiä lehtikuusiakin.

Vaikka puumeri ihastuttaa monipuolisuudellaan, mieli kaipaa vielä hetkeksi takaisin järvimaisemiin. Paluujunan lähtöön on aikaa vielä reilu tunti, ja vaikka lihaksissa tuntuu jo takana oleva päivä, on silti vielä hilpaistava jo kerran kuljettua reittiä takaisin harjulle. Hengitys tasaantuu, ja silmä lepää maisemassa, jota ei turhaan sanota Suomen kauneimmaksi.

Takana on yhteensä kymmenen käveltyä kilometriä ja hämmästys siitä, miten helposti pieni irtiotto arjesta onnistuu.

Lisätietoa Punkaharjun majoituksesta ja nähtävyyksistä löytyy sivulta

www.visitpunkaharju.fi.

Merkittyjä vaellusreittejä eri puolilta Suomea voi hakea osoitteesta

www.luontoon.fi

www.punkaharjunvaltionhotelli.fi
www.punkaharjunlomakeskus.fi
www.lusto.fi