Mäkiä, maisemia ja maitohappoa

Ensimmäinen polkaisu saattaa pyörän vauhtiin ja ilmavirta alkaa humista korvissa. Kouvolan kyltit kutistuvat selän takana, vastaan tulee uusia: Iitti, Anjalankoski, Elimäki. Alla rullaa juuri huollettu ja öljytty polkupyörä.
Kaiken pitäisi olla kunnossa vajaan parin sadan kilometrin pyöräilyreissulle Kouvolasta Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin.

Taidetta ja tankkausta

Löytty vai Moisio? Välillä pitää mennä tunteella, kun hassut kyltit ja talot houkuttelevat. Hieman ennen Ruotsinkylää vastaan tulee Koskiston taidekeskuksen kangaskyltti. Taidekeskus on yksi alueen tunnetuimmista taloista. Laajassa kokoelmassa on kattaus maakunnan taiteilijoiden teoksia, ja erilaisia tapahtumiakin on joka kesä.

Nyt piha on autio. Talon seinästä voi erottaa vieläkin haalean tekstin Meijeri, joka muistuttaa 1970-luvulla loppuneesta meijeritoiminnasta.
Ovessa on lappu ja puhelinnumero, jossa ei vastata. Portaille ilmestyy kissa, joka jää siihen makaamaan puoliunisena.

Kiireetöntä todellakin. Taide saa tällä kertaa jäädä.

Ruotsinkylän raitilla ei voi olla huomaamatta erikoista bensa-asemaa, jonka ulkonäkö ja nimi Gulf muistuttavat jenkkielokuvista.
Amerikkalaisen Gulf-öljymerkin mukaan nimettyä asemaa pitävät Sami ja Aila Lassila.
Pihalla seisoo vanhoja jenkkiautoja odottamassa huoltovuoroaan. Sisällä ihmiset kahvittelevat ja lueskelevat lehtiä. Seiniltä erottuu erikoisia tavaroita, kuten Yhdysvaltojen eri osavaltioiden rekisterikilpiä.

”Vain muutama puuttuu. En kyllä muista mitkä, sillä mies niitä on tilaillut netistä”, Aila Lassila kertoo.
On aika jatkaa matkaa. Jalkojen mielestä tauko olisi voinut olla pidempikin. Parikymmentä minuuttia loikoilua saa koivet jäykiksi. Takamus asettuu kivuliaasti takaisin satulalle.