Junien vetovoimaa Hyvinkäällä

Suuret tiilipintaiset veturitallit, moderni lasiaula ja puiset punamultarakennukset 1870-luvulta muodostavat Suomen Rautatiemuseon alueen Hyvinkäällä. Museo sijaitsee Hanko–Hyvinkää-radan entisellä asema- ja varikkoalueella, joka on sattumalta säilynyt lähes alkuperäisessä kunnossa. Runsaat puuleikkauskoristeet yli sadan vuoden takaa ovat vielä nähtävissä.
Museonjohtaja Elina Holopaisen mukaan rautatiet perustettiin, koska Suomea haluttiin kehittää niin taloudellisesti kuin henkisestikin ja sisämaasta luoda yhteys merelle.
”Rautatietä pidettiin tärkeänä tavaroiden ja ihmisten liikkumisen helpottamiseksi. Kansallisfilosofi Snellman hehkutti myös sivistyksen leviävän raiteiden myötä”, Holopainen kertoo.
Junat oli suunniteltu kulkemaan vain 25 kilometriä tunnissa, mikä hevoskyytiä nopeampana vaikutti hurjalta vauhdilta. Huhuttiin, että kulkunopeus saattaisi olla vaarallinen ihmisten aisteille ja matkustajat voisivat mennä matkasta jotenkin sekaisin.
Riemu kuitenkin repesi kulloisenkin aseman avajaisjuhlissa. Esimerkiksi Joensuuhun saapui vuonna 1889 Sortavalasta juhlajuna hurraahuutojen säestämänä. Vapaaehtoinen palokunta soitti Porilaisten marssia.

Koreita vaunuja

Vielä 1800-luvulla matkustajajunissa oli I-, II- ja III-luokan vaunuja. Osastoissa käytettiin lämmityslaitteena kuumaa hiekkaa täynnä olevia laatikoita ja vaunut valaistiin kattoon kiinnitetyillä öljylampuilla. Elina Holopainen kertoo, että lippujen hinnat halpenivat nopeasti. Jo 1800-luvun lopulla junamatkustamisesta tuli koko kansan liikkumistapa.
Venäjän keisarilliset vaunut on Rautatiemuseon kokoelmien helmi. Vaunut rakennettiin Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Suomen-matkoja varten 1870-luvulla. Kuudesta vaunusta on säilynyt kolme: keisarin vaunu, keisarinnan vaunu sekä salonkivaunu.
”Onneksi vaunut olivat Suomen puolella Venäjän vallankumouksen aikaan, sillä sen tiimellyksessä kaikki muut vaunut tuhottiin.”

Ensimmäiset aikataulut

Suomen Rautatievirkamiesyhdistyksen kokouksessa vuonna 1898 päätettiin perustaa rautatiemuseo yhdistämällä sinne kerätyt rautatieaiheiset kokoelmat. Museo sijaitsi Helsingissä vuoteen 1974 asti, jolloin se siirrettiin Hyvinkäälle.

”Vihdoin saatiin pysyvästi esille myös museoidut veturit ja vaunut”, Holopainen sanoo.

Veturinkuljettajien ammattikunta noudatti ensimmäisenä Suomessa työssään aikatauluja ja käytti kelloja. Viestintäsuunnittelija Tuomas Myllylä Rautatiemuseosta sanoo, että veturimiehen ammatti oli teollistuvassa Suomessa erittäin arvostettu.

”Koulutus kesti vuosia. Entisajan nimikkoveturijärjestelmässä kukin kuljettaja ajoi tiettyä veturia, ja jotkut heistä puhdistivat ja huolsivat vetureitaan vapaa-ajallaan”, Myllylä mainitsee.

Työntekijöiksi Valtionrautatiet rekrytoi ihmisiä ympäri maata. Monet perheet olivat useita sukupolvia Valtionrautateiden palveluksessa. Rautatiemuseon museonjohtajana elokuussa aloittava Tiina Lehtinen kuvailee, että monessa perheessä on oltu ensisijaisesti rautatieläisiä.

”Rautatieläisyys on koskettanut henkilökohtaisesti useita suomalaisia ja on osa lukuisten sukujen historiaa”, Lehtinen miettii.

Museossa voi tutustua muun muassa rautatieammatteihin ja -virkapukuihin. Tulevaisuudessa henkilöhistoriaan pyritään panostamaan vielä enemmän. Tänä kesänä museon vanhojen osien kylkeen valmistuu 560 neliön uusi halli perinnejuna Valtteria varten. Samalla näyttelyä uudistetaan ja halliin saadaan tilaa esinekokoelmille.

Suomen Rautatiemuseo
Hyvinkäänkatu 9, Hyvinkää
Avoinna 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–17
www.rautatiemuseo.fi