Issikan satulassa

Vaellusratsastus on rentouttava tapa liikkua luonnossa. Islanninhevosen selässä ympäröivä maailma unohtuu.

Kolmen tunnin ratsastusretki maalaismaisemissa on alkamassa, mutta ensin jokaiselle on löydettävä sopiva ratsu. ”Mímir on suuri valkoinen jättiläinen, joka tuli alas vuorilta ja söi kaikki kyläläiset”, vaelluksen ohjaaja Janika Kiverä esittelee ratsuja Torpin islanninhevostallilla. 130-senttinen pörröinen hevosvanhus seisoo puoliksi nukuksissa karsinassaan. Nyt on taidettu poimia hevoselle väärä nimi skandinaavisesta jumaltarustosta.

Mímir paljastuu luotettavaksi ruunaksi, jonka selkään voi laskeutua helikopterilla sen hätkähtämättä. Kuulostaa juuri oikealta ratsulta ihmiselle, joka ei ole istunut hevosen selässä sitten teinivuosien ratsastustuntien.

Postikortin keskellä

Torpin islanninhevostalli sijaitsee kahdentuhannen asukkaan Pukkilassa, keskellä uusmaalaista maalaisidylliä.

”Löysin issikat kahdeksanvuotiaana ja menetin sydämeni saman tien. Ne ovat persoonallisempia kuin muut hevosrodut”, kertoo koko ikänsä ratsastanut Kiverä.

Suomessa islanninhevosia on vajaat 3000 ja talleja kuutisenkymmentä. Torpin talli aloitti toimintansa 1990-luvun alussa, ja se on yksi maan vanhimmista islanninhevosvaelluksiin erikoistuneista talleista.

”Nojatkaa ylämäessä eteenpäin”, Kiverän ääni kajahtaa letkan kärjestä, kun hevoset kipuavat ylös kivistä mäkeä. Pienet kaviot askeltavat tottuneesti suurten kivien keskellä. Yli tuhat vuotta karuilla laavakentillä ja vuoristopoluilla kulkenut islanninhevonen on varmajalkainen maastoratsu, jonka selässä voi istua turvallisin mielin.

Mímir onnistuu välillä nappaamaan polun varrella kasvavia pajunlehtiä suuhunsa.

”Siirrytään tölttiin!” Avut, joilla hevoset siirtyvät uuteen askellajiin, kerrattiin retken aluksi, mutta jo pelkkä tuttu huudahdus saa vauhdin kiihtymään. Töltti on islanninhevosten erikoisuus, jonka taitavat vain harvat muut rodut. Se on tasainen nelitahtinen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Vauhti voi kiihtyä aina laukan nopeuteen saakka, mutta ratsastaja istuu satulassa lähes hievahtamatta.

Maastoretkillä ryhmä voi koostua hyvinkin eritasoisista ratsastajista kenenkään ratsastuselämyksen kärsimättä. Nytkin mukana on viikoittain ratsastavia konkareita ja vain muutaman kerran hevosen selässä olleita. Tallille on valittu vain asiakaskäyttöön sopivia maastoratsuja, ja hevonen valitaan aina ratsastajan tason mukaan. Luotettavan islanninhevosen selkään voi huoletta laittaa ensikertalaisenkin.