Harvojen herkkua

Joissakin ammateissa pääsee heti huipulle, koska kollegoita on vain kourallinen. Harvinaisten ammattien osaajat kertovat työstään. Banaanin kuljettaja

Raidemies Keijo Tikkasen työn voisi kuvitella olevan helppoa. Mies ajelee ympäri Helsinkiä pitkin raitioteitä, eikä mukaan tarvitse edes ottaa matkustajia. Todellisuudessa hioma- ja harjavaunun kuljettajaksi ei kuitenkaan kelpaa kuka vaan.

Tikkasella onkin tällä hetkellä vain kaksi kollegaa. Esimiehen lisäksi vain heillä kolmella on lupa kuljettaa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen uutta ostosta, keltaista saksalaista möhkälettä, joka painaa yli kolmekymmentä tonnia. Kun vanhassa kalustossa oli oma vaunu kiskojen hiomiseen ja lumien harjaamiseen, tässä menopelissä yhdistyvät molemmat ominaisuudet.

”Kesällä tehdään rihvelihiontaa eli tasoitetaan raiteesta nimismiehen kiharaa. Talvella rata-alueet ja kiskourat putsataan lumesta, että vaunut pääsevät kulkemaan”, Tikkanen kertoo.

Lisäksi syksyllä raiteet puhdistetaan lehdistä, jotka tekevät niistä vaarallisen liukkaat.

Tikkanen on ajanut vanhaa harjavaunua parikymmentä vuotta ja nyt vuoden verran uutta Saksan-tulokasta. Keltaisesta väristä tulee vaunun kutsumanimi Banaani.

Tikkanen ei saa kuljettaa Banaania aina ihan rauhassa. Vaunu kerää kaupungilla katseita, ja välillä siitä tullaan kyselemäänkin. Turistien kamerat räpsyvät.

”Joskus huomio pännii, kun en kuitenkaan hae tässä hommassa julkisuutta.”

Hulluna alpakoihin

Pimeydestä kuuluu omituista kiljuntaa. Ali-Ollin alpakkatilan orit rymistelevät laitumella kisaillen. Tytöt ovat rauhallisempia ja katsovat vierailijoita suurin, tummin silmin.

Kun klaukkalalainen Heli Sundholm keksi vuonna 2003 perustaa alpakkatilan, lähipiiri piti häntä hulluna. Nyt Ali-Ollin alpakkatilan tarhassa käyskentelee 25 eläintä, ja karvaturrit ovat hurmanneet epäilevämmätkin sydämet.

Sundholm innostui alpakoista nähtyään niitä televisiossa. Ali-Ollin ensimmäiset alpakat tulivat tilalle vuoden 2005 alussa Chilestä.

Yksi syy, miksi Sundholm innostui alpakoista, olikin niiden villa.

”Se on hyvä tuote. Alpakanvilla on erilaista kuin lampaan, koska siinä ei ole lanoliinia. Alpakanvilla se ei ole karheaa ja sopii siksi myös allergikoille. Se on myös huomattavasti lämpöisempää ja kestävämpää.”

Toistaiseksi alpakat ovat Sundholmille kakkostyö. Eläimet keritään vain kerran vuodessa, joten villaa ei edes ole ympäri vuoden myytävänä. Sundholm myös myy alpakoita, mutta harvakseltaan. Suomessa ei vielä olekaan yhtään täysipäiväistä alpakankasvattajaa. Alpakoita elelee Suomessa reilut 150 kappaletta.

Ali-Ollin alpakkatila

Maailman parantaja

Oli tavallaan osuvaa, että Suomen ensimmäinen ja ainoa hyväntekeväisyysmedian community manager Jussi Karmala löysi työpaikkansa Facebookista.

”Community manager on viime vuosina Jenkeissä noussut ammatti. Yleensä työkenttänä on jokin yhteisö, jolla on yhteinen pyrkimys. Manageri mahdollistaa toiminnan ja maanittelee yhteisöä toimimaan yhdessä asian eteen”, Karmala määrittelee.

Karmalan työsarkana on Sharewoodin metsä, sosiaalinen media, jonka tarkoituksena on parantaa maailmaa.

”Perusajatus on, että Sharewoodissa voit lahjoittaa rahaa valitsemallesi avustusjärjestölle ilmaiseksi klikkailemalla mainoksia ja voittamalla palkintoja. Teemme maailmaa paremmaksi klikkaamalla”, Karmala tiivistää.

Karmala kokee olevansa edelläkävijäammatissaan uudisraivaaja, joka näkee asioiden valoisat puolet. Hänen toimenkuvaansa kuuluukin tarjota ihmisille pikemmin keppiä kuin porkkanaa.

”Olemme vasta alussa, kolumbuksia, jotka ovat lähtemässä maihin, joissa ei ole vielä koskaan käyty. Koko digimetsä on vielä raivaamatta.”

Sharewoodin metsä