Matkaan-lehti 6/2012
Maahisten sukua
Kuvataiteilija Outi Heiskasessa on aina ollut maaemon mystistä
säteilyä. Hän on ilmiselvästi metsänhaltijoiden ja maahisten sukua.
”Vein eteläafrikkalaisen naisen ihanana kesäyönä veneellä peilityynelle järvelle. Hän kutsui minua maaemoksi ja pyysi Kilimanjaron juurelle tutkimaan villieläimiä”, Outi Heiskanen kertoo.
Heiskasen ohutviivaisissa teoksissa kohtaavat elämän herkkyys, rajaton mielikuvitus ja huumori. Taiteen tekemisen pohjavirta vie ihmiskunnan alkumereen.
”Ei minulla ole mielikuvitusta, vain havaintoja elämästä. Istun laiturilla ja yritän pohjaongella päästä ihmisen peruskokemukseen kiinni, löytää kansojen yhteisen tajunnan. Me olemme täällä jakamassa samaa elämää.”
Heiskasen mielestä itseilmaisu on jokaisen ihmisen perusoikeus. Hän uskoo taiteen uusrenessanssiin. ”Kuvataide kehittyy niin, että kaikki mahdollinen voi olla taidetta. Ilmaisumuodot ovat rikastuneet. Nyt pitää perustaa joka nurkkaan taidepisteitä, joissa ihmiset voivat käydä ilmaisemassa itseään”, Heiskanen hoputtaa.
Hän on lapsesta lähtien havainnoinut luontevasti sekä näkyväistä että näkymätöntä elämää. Se visualisoituu väreissä ja hahmoissa monenlaiseen taiteen muotoon kuvista performansseihin.
”Minut pistettiin koulussa piirtämään väriliiduilla äänet näkyviksi. Sain kilpailukiellon, kun voitin kaikki piirustuskilpailut. Opettaja osoitti sormella akvarelliani ja sanoi – Ateneumiin.”
Outi Heiskasen runsaassa grafiikan tuotannossa nousee näkyviin riemukkaana säilynyt lapsenmielisyys.
”Sitä on vain niin naiivi. Omat lapset ja oppilaat ovat olleet parhaita opettajiani. Taideteollisuuskoulun opettajamme
Pentti Kaskipuron hienous oli siinä, että hän hyväksyi erilaisuuden.”
Vaipoista vaippoihin
Kieli on Outi Heiskaselle ollut aina tärkeä osa taiteilijaminän hahmottamista. Maailmanmatkoilla hankittu paikallinen kielitaito on mahdollistanut yhteistyön niin Grönlannissa, Himalajalla kuin Afganistanissa.
Sanaleikit ovat olennainen, hullutteleva osa hänen olemustaan. Hän puhuu haarukka-veitsi-lusikka-mentelmästään.
”HaaVeiLu on tärkeä tapa ratkoa ongelmia. Täytyy pitää mieli avoinna ratkaisuille, niin kaikki solmut aukeavat kuin itsestään.”
Heis’kut ovat haikujen ja joikujen välimuotoja. Näitä runon ja laulun lyhytperformanssejaan hän esittää ystäville ja kylänmiehille juhlatilaisuuksissa.
Hän on säilynyt elämän ristiaallokossa optimisti-Outina, vaikka matkalla on puhaltanut myös tummia vastatuulia.