Matkaan-lehti 5/2013

Unohda kaikki, mitä ikinä luulit Riku Korhosesta

Riku Korhosella on taipumus kirjoittaa elämän nurjasta puolesta, ihmisen psyyken rikkonaisuuksista, yhteiskunnan heikoista kohdista ja vastenmielisistä piirteistä. Hän on käsitellyt romaaneissaan niin Suomen lähiöitymisen mukanaan tuomia ongelmia kuin Irakin sotaakin. Hänen henkilöhahmonsa ovat usein repaleisia, itsekkäitä ja itsetuhoisia.

Tällä hetkellä työn alla olevan romaanin jälkeen Korhonen aikoo kirjoittaa kirjan, joka keskittyy iloon ja harmoniaan.

”Tiedän, että se tulee olemaan tosi vaikeaa, mutta haluan ainakin kokeilla. Olen visusti päättänyt, ettei siihen paratiisiin luikertele ainakaan mikään kovin paha käärme. Mutta ilosta on vaikea kirjoittaa niin, ettei se jää pelkäksi pinnaksi.”

Runollisesti rujosta

Kieli on Riku Korhoselle tärkeä. Hän käyttää paljon aikaa tekstinsä hiomiseen.
”Kun itse luen kirjaa, minulle on tärkeää, että siinä on jonkinlainen lyyrinen rekisteri. En kestä mannapuuroproosaa, jossa mennään aivan maanläheisellä ja konkreettisella linjalla eikä yhtään nousta kielellisen kauneuden ja kuvien tavoitteluun.”

Korhosella on tunnistettava kirjoitustyyli, jossa sekoittuvat yhteiskunnallinen pohdinta, suorasukaisen roisi kerronta ja tarkkanäköinen runollisuus. Hän sanoo, ettei laskelmoi tai harkitse näiden eri tyylien osuuksia kirjoissaan. Kirjan yhteiskunnallinen teema saattaa syntyä uutiskuvasta tai lehteen päätyneestä tuntemattoman ihmisen kohtalosta.

Ymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä

Riku Korhonen on kirjallisuusmaailman rocktähti. Hän on ollut raadollisen avoin sellaisista asioista, joista moni mielellään vaikenisi. Lehdistä on luettu hänen viinanhuuruisista kausistaan ja takavuosien naistenmiehen edesottamuksistaan. Korhonen uskoo, että on parempi, kun asioista puhutaan avoimesti. Jotkin aiheet hän tosin tuntee omalta osaltaan loppuun kalutuiksi. Enää häntä ei juurikaan kiinnosta puhua viinasta tai seksistä.

Korhonen on naimisissa kirjailija Anna-Leena Härkösen kanssa. Pariskunta asuu eri paikkakunnilla, sillä molemmat haluavat työskennellä kotonaan.

Naiset ovat aina kiehtoneet Korhosta.

”Sinä päivänä, kun lakkaan ihmettelemästä naisia, minut saa viedä eteiseen ja ampua.”

Hän uskoo, että uteliaisuus ja jopa naisten mystifiointi on oman motivaation ylläpitämisen kannalta äärimmäisen tärkeää.

”En ole koskaan kuullut parisuhteesta, jossa ei missään vaiheessa olisi tullut mukaan jonkinlainen valtapeli. Joissain ihmissuhteissa väännetään arkisista askareista, siitä kumpi tamppaa matot. Joidenkin ihmisten psyyke taas aiheuttaa jatkuvasti pieniä maanvyörymiä, järistyksiä ja konflikteja. Olen kokenut rauhallisia ja tasaisia parisuhteita, sekä sellaisia joissa on kauhea draama päällä koko ajan.”

Paikkansa löytänyt

Korhonen on syntynyt Turussa ja viihtynyt siellä siitä asti.

”On minulla yksi kokemus maailmalla asumisesta. Asuin Paimiossa, kolmenkymmenen kilometrin päässä”, hän vitsailee.

Helsingissä Korhonen hengästyy jo pelkästä paikallisten keskustelujen kuuntelemisesta. Silti hän on onnistunut kotiutumaan Helsinkiinkin. Se ei ole hänelle enää vain juhlimiskaupunki.

Korhosen päivä alkaa aikaisin aamulla. Kirjailija on ostanut soutulaitteen, jolla soutaa tunnin joka aamu, heti aamukahvin ja sanomalehden lukemisen jälkeen. Sitten hän käy työhön – työskentelee, lukee ja kirjoittaa omassa rauhassaan.
”Kun kirjoittaminen sujuu, minua ei häiritse yhtään jos naapurissa porataan samaan aikaan. Ympärilläni saa vaikka talo syttyä palamaan.”

Lue Riku Korhosen novelli Lapsuuden viimeinen kesä.