Matkaan-lehti 12/2012
Kaksi Osmoa
Osmo Rauhala on kotonaan niin Siurossa kuin Sohossa. Sukutilalla hän viljelee maata, New Yorkissa maalaa.
”Laumaa on paljon mukavampi hoitaa, kun osa on niin kesyjä, että ne tulevat syömään kädestä”, maanviljelijä Osmo Rauhala sanoo. Siuron tilalla lampaiden jalostuksessa keskitytään luonteeseen.
Lauhkeisiin lampaisiin kiteytyy paljon Rauhalan työstä ja ajattelusta. Se, mikä on hänelle tärkeää viljelijänä, merkitsee hänelle paljon myös ihmisenä ja taiteilijana: luonnon vaistoaminen, evoluution monimutkainen kielioppi.
”Kun karitsointi ja pellon kylvö on tehty, on tavallaan palkinnon hetki.”
Silloin Rauhala ehtii muutaman kuukauden ajan keskittyä muuhun.
Kesätöissä
Kesän 2012 aikana kuvataiteilija Osmo Rauhala sai valmiiksi maalaukset, joista koostuva näyttely aukesi syyskuussa Kiasmassa.”Sen kattava teema on kielen rooli evoluutiossa. Minua kiinnostaa, kuinka saamme informaatiota meitä ympäröivästä todellisuudesta. Se on lajimme säilymisen kannalta olennainen asia.”
Rauhala on sanonut, että tiede, taide, filosofia ja uskonto ovat pohjimmiltaan saman asian eri puolia. Mutta miksi ihmisellä on niin kova kaipuu vastausten perään?
”Kyse on kuolemanpelosta, ehkä jopa kollektiivisesta traumasta. Meillä on maanviljelykseen siirtymisestä lähtien ollut huoli tulevaisuudesta. Aloimme varustautua ja varastoida.”
Rauhala tarjoaa kysymykseen myös käytännönläheisemmän vastauksen: ne, jotka ovat kyselleet ja tutkineet, ovat tehneet innovaatioita ja selvinneet siksi evoluutiossa paremmin. Uteliaisuus on valttikortti, eikä utelias ihminen jää koskaan paikoilleen.
Ajassa takaisin
Talveksi Rauhala lentää usein New Yorkin -kotiinsa, taiteilijoiden ja viihdehuippujen kansoittamaan Sohoon. Siellä hän on perheineen asunut puoliaikaisesti vuodesta 1988 asti, jolloin aloitti taiteen jatko-opinnot.New Yorkissa Rauhalan aamu alkaa samalla tavalla kuin alkaisi Suomessakin: luomukaurapuurolla. Aamut Rauhala kirjoittaa, iltapäivät maalaa. Alkuviikko kuluu usein toimistohommissa.
New Yorkissa on niin paljon virikkeitä – näyttelyitä, teatteria, elokuvia, museoiden kirjastoja – puhumattakaan eri kulttuureihin vievistä kaupunginosista, ettei kotiovelta tarvitse koskaan lähteä kauas. Ja kun Rauhala lähtee, hän kävelee. ”Rakastan kävellä Nykissä. En käytä edes metroa.”
Kahden vuoden talvi
Marraskuu on kylmettänyt ja kovettanut maan. Lampaat ovat muuttaneet sisään lampolaan.Rauhala remontoi Siuron tyhjäksi jäänyttä kyläkoulua, johon aikoo tehdä itselleen työtilat. Kun ateljee muuttaa kotitilan naapuriin, ympyrä sulkeutuu ja Rauhalan kaksi elämää tulevat taas lähemmäs toisiaan.
”Urani alussa tila jopa auttoi tekemään taidetta. Maasta sai ruokaa, ja navetassa saattoi maalata. Nykyään sekä taide että viljely kattavat omat kulunsa, mutta henkisesti vuoroveto on hyvä asia. Välillä on hyvä hypätä traktorin päälle ja muokata peltoa.”
Yksi asia alkaa tästä miehestä olla selvillä:
”Minulle taide ja maanviljely ovat kaksi osaa yhdessä elämäntehtävässä.”