Matkaan-lehti 10/2012

Superpoika Robin

Pörröinen pää nousee tyynystä hämärässä bussissa. Matkan aamuseitsemältä aloittanut Robin Packalen makaa mahallaan sohvalla.

”Huomenta”, hän toivottaa ja hieroo silmiään.

Robin on tehnyt kesän aikana parisenkymmentä keikkaa. Nyt ollaan matkalla Leppävirralle.

Huikea tarina

Robinista tuli maamme kaikkien aikojen nuorin yli 100 000 albumia myynyt artisti nopeasti Frontside Ollie -ensisinglen julkaisun jälkeen. Kesän ja syksyn ajan Robin on työstänyt lokakuussa julkaistavaa toista albumiaan. Joulukuun alussa ensi-iltaan tulee Robinin elämästä kertova dokumenttielokuva.

Robin ei näe keikkailun ja suosion muuttaneen häntä oikein mitenkään.

”Jollain on jäkistreenit kuusi kertaa viikossa, mulla taas on keikkailua”, hän pohtii. Neljätoistavuotias turkulainen vakuuttaa olevansa se sama tyyppi, joka lauleskeli ja teki omia videoita huvikseen ennen julkisuutta.

”Uuden levyn biisit kertovat mun ikäisten jutuista. Tietenkin kaikki vähän muuttuu, kun olen nyt hiukan vanhempi”, hän sanoo.

Yllätys faneille

”Robin! Pidä hyvä keikka”, fanitytöt huutavat. Bussi kurvaa Leppävirran vanhan ammattikoulun pihaan, jossa tytöt seisovat jo odottamassa, vaikka keikan alkamiseen on vielä kaksi tuntia.

Manageri päättää palkita uskolliset fanit ja kutsua heidät sisään yllätystapaamiseen. Kun tytöt lasketaan sisään ja asetetaan jonoon Robinin eteen, he muuttuvat hysteerisiksi. Ripsivärit valuvat pitkin poskia ja polvet tutisevat.

Robin jakelee nimikirjoituksia, hyräilee ja juttelee faneille kuin vanhoille tutuille.

Kun ensimmäinen rohkenee kysymään ”Saako halata?”, kaikki haluavat päästä Robinin kaulaan.

Kameran edessä kuin kotonaan

Sipaus vahaa kämmeneen, sormet otsatukkaan ja käden pyöräytys. Robin katsoo kulmien alta tarkkaavaisesti peiliin ja asettelee hiuksiaan.

”Onko hyvä?” hän kysyy ja asettuu kuvattavaksi. Robin ottaa uuden ilmeen ja asennon aina salaman välähtäessä, vitsailee ja nauraa omille jutuilleen.

Joku pihalla odottavista faneista äkkää salaman välähdykset ja pyrkii ikkunaan. Robin ei tunnu häiriintyvän tytöistä, joita parveilee kaikkialla.

Koulussa hän saa olla rauhassa. ”Siellä kaikki ovat tottuneet. En mää ole kuin viisi nimmaria jakanut tänä lukukautena. Tai ehkä ne ei vaan uskalla tulla pyytämään”, hän nauraa.

Päivä huipentuu konserttiin

Robinin keikkayleisössä kaikkein pienimmät istuvat isiensä hartioilla. Eturiviin pakkautuneista faneista voi tunnistaa keikkapaikalla pari tuntia sitten jonottaneet tytöt.

Bändi asettuu paikoilleen, mutta yleisö odottaa päätähteä vielä vaisuna.

”Terve Leppävirta, mä oon Robin!” Robin huutaa ja juoksee lavalle. ”Elikkäs aloitetaanko sellaisella biisillä kuin Faija skitsoo?”

Alkaa huumaava kiljunta. Robinin tarvitsee tuskin laulaa, sillä yleisö tekee sen hänen puolestaan. Kiljuminen yltyy Robinin tullessa kättelemään eturiviä. Kun hän laulaa villistä, levottomasta sydämestä, yleisöstä huomaa, että rinnassa lepattaa.

Keikka päättyy takaperinvolttiin. Tässä on suomalaisen pop-taivaan teinisensaatio, todellinen superpoika.