Matkaan-lehti 4/2012

Oikealla tunteella

Koulussa Salokoski ei pelännyt olla erilainen. Hän suorastaan nautti siitä ja halusi olla vähän kapinallinen ja ulkopuolinen. Hän aloitti viulunsoiton 11-vuotiaana, mutta harrastus tyssäsi siihen, kun häntä kehotettiin 13-vuotiaana vaihtamaan instrumenttinsa alttoviuluun.

”En tykännyt alttoviulusta, mutta minulle sanottiin, että sillä on helpompi saada töitä. Se oli väärin”, Salokoski sanoo ja antaa samalla huutia yksittäisten ihmisten mielipiteille, Idols-formaattien kaltaiselle tuomarien ylivallalle ja nuorten nujertamiselle.

”Minullekin on sanottu, että minulla kuorolaulajan ääni. Nuorelle Idols-tuomarin kommentti voi olla koko maailma. On aika vaarallista sanoa, että sinusta ei ole tähän. Kenelläkään ei ole kristallipalloa”, Salokoski sanoo.

Hän muistuttaa, että yhden ihmisen kommenttiin perustuva tuomio voi olla vahingollinen jo siksi, että tilanne ratkaisee paljon. Jos on aivan kohmeessa viulunsoiton opettajan edessä, se ei tarkoita, ettei samasta ihmisestä voisi tulla hyvää esiintyjää toisessa tilanteessa.

Salokoskelle itselleen laulajan ammatti alkoi konkretisoitua lukiossa. Huolimatta kuorolaulaja-kommenteista ja viulunopettajan epäilevistä eleistä laulu-uraa kohtaan Salokoski päätti tehdä sitä, mistä oli aina nauttinut. Silti hän kärsi monta vuotta syyllisyyden tunnosta.

”Ajattelin, että en saisi tehdä tällaista.”

Kuka tahansa voi laulaa

Salokoski haki koulutusta ensin Tukholman Kulturamasta Ruotsista, jossa hän opiskeli musiikkiteatteria. Kaksivuotisen koulutuksen jälkeen hän palasi Suomeen ja työskenteli vuoden pienissä laulurooleissa Rent-musikaalissa Tampereella ja Les Misérablesissa Helsingissä, mutta huomasi pian, etteivät musikaalit olleet hänen juttunsa. Salokoski halusi tehdä jotain omaa, ei olla ohjaajan käskytettävänä.

Hän opiskeli hetken myös Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, mutta ei kokenut saavansa kouluista sitä, mitä halusi.

”Luotan vaistooni. Jos jokin ei tunnu oikealta, en tee sitä”, Salokoski sanoo.

Oikea tunne ajoi Salokosken muutama vuosi sitten Tanskaan, josta hän löysi Complete Vocal -instituutin ja heidän opettamansa complete vocal -tekniikan.

”Aiemmin minulla oli vain yksi nyanssi. Lauloin hiljaa, huokoisesti, koska en voinut laulaa kovempaa”, Salokoski kertoo.

Uuden tekniikan avulla hän on löytänyt itsestään kymmeniä uusia tapoja käyttää ääntään.

”Suomalainen kulttuuri on ilmaisukielteinen. Puheessakin yritetään olla paljastamatta tunteita. Kuka tahansa voi laulaa, ja jos ei osaa, voi oppia.”