Matkaan-lehti 11/2011

Kirjallinen viisivuotias

Ensimmäinen hengentuote kuului: Liirkua / liirkua / karhu.

”En tiedä, mitä se tarkoittaa. Myin sen äidille. Tajusin, että kirjallisuudella voi rikastua”, Pulkkinen naurahtaa.

Tilanteeseen, jolloin Pulkkinen ensimmäistä kertaa ymmärsi fiktion kirjoittamisen taianomaisuuden eli sen, että voi luoda asioita tyhjästä, liittyy vahva muisto. Silloin ikää oli jo 13‒14 vuotta.

”Join ensimmäistä itse keittämääni kahvia sokeripalan läpi vanhasta Arabian kupista. Kirjoitin äidin tietokoneella, jossa oli mustalla pohjalla vihreää tekstiä. Pitkään kahvinjuonti tällä tavalla liittyi yhteen sen kanssa, että alan sepitellä.”

Lapsuudenkodista Oulussa tarttui myös halu keskusteluun ja maailman pohtimiseen. Olennaista oli tieto siitä, että ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia. Se on kirjailijan mukaan antanut eväitä huomata, että maailmassa monet asiat ovat kiinnostavia, eikä ole tarvetta jumiutua vain yhteen tapaan työskennellä.

Nykyään Pulkkinen houkuttelee sanoja kahvirituaalin sijaan juoksemalla, pyöräilemällä tai käymällä tanssitunneilla. Joskus teksti syntyy parhaiten kahvilassa viinilasin äärellä, vaikka Pulkkinen sanookin boheemin taiteilijaelämän olevan kaukana hänestä.

Nenän kutina merkkinä

”Sellaisen tilan luominen, jossa kirjoittaminen on mahdollista, on vaikeaa. Se on kuin yrittäisi houkutella esiin vaarallista, monimutkaista ja näkymätöntä eläintä, jolle pitää antaa tietty määrä ruokaa ja valoa, ja silti se voi vaatia ihan toisenlaiset olosuhteet”, kirjailija kertoo.

Pienestä nenän kutituksesta Pulkkinen tietää, että syntymässä saattaa olla hyvää tekstiä. Aivastelu on hänelle merkki siitä, että onnistuu kirjoittamaan romaanihenkilönsä kautta.

Aina kirjoittamisprosessi ei kuitenkaan suju niin kuin sen on suunnitellut. Totta-romaaniin Pulkkinen jopa kirjoitti toista painosta varten uuden kohtauksen, koska hahmot jatkoivat elämistään vielä kirjan painoon menon jälkeen.

Tavoitteena täydellinen kakku

Omalta uraltaan Pulkkinen toivoo, että voisi joskus kirjoittaa kirjan, joka olisi yhtä täydellinen kuin omissa mielikuvissa. Kirjailija Michael Cunninghamin romaanissa Tunnit kaunokirjallista teosta verrataan kakkuun.

”Mielessä oleva kakku on niin monin tavoin täydellisempi kuin se minkä onnistuu tekemään.”

Yksityiselämän haaveena on toistuvasti palaava mielikuva keittiöstä, jossa on paljon elämää ja ovet auki käytävään, ihmisiä tulee ja menee ja kaikkialla kuuluu hyvä keskustelu ja musiikki.

”En ole missään tapauksessa erakko, mutta tämä onnellisen elämän mielikuva naurattaa, koska tarvitsen omaa tilaa. Jossain vaiheessa on tarpeellista sulkea ovi, koska fiktiota ei synny muuten.”

Oman elämän esikuvia Pulkkisen on hankala nimetä, mutta sellainen löytyy hänen kirjojensa romaanihahmoista. Samanlaiseksi Pulkkinen haluaisi tulla itsekin.

”Olisi ihanaa, jos omassa elämässäni olisi joku seitsemänkymppinen nainen, kuten Totta-romaanin Elsa, joka sanoisi miten tulisi olla ja mitkä asiat ovat tärkeitä, mihin kannattaa keskittyä.”