Matkaan-lehti 12/2011

Snoukkaveljekset huipulla

Mitä Peetu ja Petja Piiroisen vanhemmat ovat lapsilleen syöttäneet?

”Kaurapuuroa”, veljekset nauravat.

Kymmenen vuotta sitten Petja Piiroinen ihaili Peetun hyppyjä. Tällä kaudella hän aikoo vihdoin voittaa isoveljensä. 2000-luvun vaihteessa Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskuksen mäessä hyppi Peetu Piiroinen, johon valmentaja Pekka Koskelan silmät tarrasivat. Siitä alkoi Peetu Piiroisen lautailu-ura. Ensin tulivat Suomen kisat, sitten junnumaajoukkue ja ulkomaat. Vuonna 2006 hän seisoi jo juniorien MM-kisojen mitalipallilla halfpipen pronssi kädessään. Ja siitä asti menestys on ollut taattua.

Kun isoveli aloitti maailmanvalloituksen, pikkuveli harjoitteli kavereineen Hyvinkään mäessä. Ja kun Peetu laski Suomessa, Petja katsoi vieressä ja teki perässä – tosin vähän helpommilla hypyillä.

”Peetu oli jo silloin semmoinen kone, että hyrrät lähtivät vähän sinne sun tänne. Sitä oli hienoa katsoa, kun ei semmoista Hyvinkäällä juuri nähnyt”, Petja muistelee.

Kolme mulle, seuraava sulle

Kansainvälisiin kilpailuihin Petja lähti 13–14-vuotiaana. Vuonna 2009 hän sijoittui MM-kisoissa big airissa kuudenneksi, ja vuonna 2010 tuli jo junnujen maailmanmestaruus samaisessa lajissa. Petjalle Peetu on edelleen idoli, jonka hän aikoo pian voittaa. 20-vuotias pikkuveli on noussut haastamaan isoveljensä.

” Tavoitteenani on ollut kolme vuotta, että voittaisin Peetun kisoissa, mutta kun ei olla kertaakaan päästy vielä samoihin kisoihin! Jospa tänä talvena”, Petja virnistää.

”Kyllä Petja ihan hyvin voi voittaa. Se on aina pienestä kiinni… Mutta pipessä se ei mua voita”, Peetu sanoo.

Veljeksille ei ainakaan päällisin puolin näytä olevan paljon merkitystä sillä, kumpi voittaa.

”On aina hienoa, jos joku suomalainen pärjää”, Peetu sanoo.

Katseista ja eleistä jää tosin sellainen tunne, että Petja aikoo vakaasti peitota veljensä, ja Peetu taas tuntuu kaipaavan jo muutakin kuin kilpailuja.

Viime kaudella Peetu voitti kolmannen kerran peräkkäin arvostetun TTR-sarjan mestaruuden. Hän on ainoa lumilautailija maailmassa, joka on voittanut kiertueen kaksi kertaa peräkkäin. Nyt historiallinen voittoputki kuitenkin katkeaa, sillä tällä kaudella Peetu ei aio osallistua kiertueelle.

”Olen käynyt kisoissa jo monta vuotta. Kun niitä on joka viikko, se on raskasta”, noin kahdeksan kuukautta vuodesta reissaava Peetu sanoo.

Petja hymähtää, että on hyvä antaa muillekin mahdollisuus menestyä.

”Voita sä nyt”, Peetu kehottaa veljeään.

Ujo ja vähemmän ujo

Lehtitietojen perusteella Peetun pitäisi olla se hiljaisempi ja ujompi veljes, mutta liekö maailma muuttanut, ujoudesta ei tunnu olevan paljoa jäljellä. Peetu vastailee tottuneesti mutta tietyllä etäisyydellä kysymyksiin, siinä missä pikkuveli antaa juttujensa rönsyillä vapaammin.

”Me ollaan toistemme vastakohtia. Ensimmäisenä Peetusta tulee mieleen ujous. Mutta ei se kyllä enää niin ujo ole”, Petja katsoo hetken tutkivasti veljeään ja jatkaa: ”Peetu on semmoinen viisas, kiltti ja rauhallinen.”

”No, Petja on periaatteessa ihan vastakohta, hölöttää koko ajan. Meidän keskustelu menee yleensä niin, että Petja puhuu koko ajan, ja minä sanon vaan joo”, Peetu hymyilee.